MustNotRead

Olen nyt viikon ajan lukenut tuoreinta mediaamme MustReadia ja pettynyt lukemaani. Nimi ei ole enne.

Lukemisto ei ole antanut mitään uutta ajateltavaa. Ei mitään sellaista tietoa mitä en olisi saanut muualta. Ei mielipidettä, jota en olisi arvannut. Sen sijaan olen saanut helppoa journalismia ja huonoja haastetteluja.
Olen tehnyt aiemman toimittajaurani aikana arviolta tuhansia haastatteluja: Suurimmat isoja henkilökuvia, pienimmät yhden, kahden kysymyksen kommentteja. Aika paljon olen haastattelun psykologiaa ja tekniikkaa pohtinut ja jotain siitä myös kursseilla oppinut. MustRead vei takaisin 80-luvulle, jolloin eräs tuolloin jo varttunut toimittaja opasti nuorta: "purat vain kysymykset nauhalta ja kun mitta on täynnä, niin panet pisteen." 
Haastattelut, jotka ovat yhtä pötköä puhujan sitaattia, näyttävät kuin järjestölehden kesätoimittaja olisi ne nauhalta purkanut puheenjohtajan puheesta. Mitään muuttamatta, mitään kommentoimatta, mitään taustoittamatta. 

Tämä on vain vähän vähemmän ärsyttävä kuin lehden käyttämä toinen tyyli: Kysymys ja vastaus. Moni aloitteleva toimittaja on sitäkin kokeillut. Vihje: Toimii radiossa ja televisiossa paremmin kuin kirjoitettuna.

MustRead tarjoaa parhaimmillaan mielipiteitä lehden kirjoittajilta. Nämä kirjoittajat ovat yleensä osanneet mielipiteitään muutoinkin esitellä, joten näkemykset eivät ole juuri yllättäneet. Kokonaisen verkkolehden kivijalaksi niistä ei ole, eikä varsinkaan jos niistä pitää maksaa. Jatkuvien mielipiteitten vuolaalla virralla on sekin ominaisuus, että kirkas vesi samentuu helposti huonosti sulaneesta ajatusten raaka-aineesta.

Natiivimainonnastakaan en perusta. Sehän eroaa perinteisestä mainonnasta siten, että copywrittereiden nasakat sanat, ammattikuvaajien hienot kuvat ja graafisten suunnittelijoiden luomukset on korvattu voita leipänsä päälle hankkivien senttareiden teksteillä, joista on poistettu hyvän lehtijutun särmät ja moniulotteisuus. Sitä lukee mielellään kuin kunnanjohtajan tervehdystä rotareiden joululehdessä.

En ennusta enkä toivo yhtään mitään lehden tulevaisuuden suhteen. Se ei ole tärkeää.

Varmuuden vuoksi siirrän 14 vuorokauden kokeilujakson katkaisemisesta muistuttavan kalenterimerkinnän pari päivää aikaisemmaksi. Samalla muistutan itselleni, että voin palata takaisin, jos aihetta ilmenee. 

Siihen asti olen aina sarkastisen ja arvostelukykyisen ystäväni kanssa samalla linjalla: MustNotRead.