torstai 3. syyskuuta 2015

Pelko hallitsee politiikkaa



Pelottava lippu Belgiassa ensimmäisen maailmansodan aikaisessa (amerikan)avustuspuodissa.



Nykyistä poliittista ilmapiiriä määrittää pelko. Suomessa ja muuallakin Euroopassa näyttää vallitsevan maahanmuuttajien pelko. Jossain määrin tästä on tullut jopa ulkomaalaisten ja ulkomaailman pelkoa. Eräitä se vaivaa niin pahasti, että sitä varten on perustettu omia puolueita. Näissä samoissa puolueissa koetaan usein myös EU:n pelkoa.


Punavihreää vasemmistoa puolestaan jäytää edelleen Vietnamin sodan aikana iskostunut ameriikanpelko. Pelko pääsee erityisen voimakkaana valloilleen kun mainitaan kirjaimet TTIP tai NATO. Vastaavasti Yhdysvalloissa pelotellaan Euroopalla, Kiinalla ja Meksikolla.


Muutoksenpelko ja tulevaisuudenpelko vaivaavat eurooppalaisia sosialidemokraatteja, jos kohta vähän tästä on valunut muidenkin puolueiden konservatiiviosastoille. Muista merkittävistä poliittisista peloista voi listata ainakin homoliittopelon ja ruotsinkielenpelon. Muitakin pelkoja lienee.


Pelolle tyypillistä on, että se pysäyttää ajattelun ja käynnistää tunnereaktion, joka perustuu alkukantaisiin ratkaisuihin: hyökkäykseen ja pakenemiseen.


Pelon politiikka vetoaa aivojen alkukantaisiin osiin ja syrjäyttää järjen käytön.


Pelkoa hyödyntävä politiikka ei kanavoi ihmisten olemassaolevia pelkoja vaan lietsoo niitä esiin, tekee niistä suurempia ja synnyttää jopa uusia pelkoja. Se suodattaa pelot esille, jalostaa niitä valikoiduilla uutisilla, jotka tukevat pelkoja ja sen jälkeen korjaa pelon hedelmät omaan laariinsa.

Muistan kuinka EU-kansanäänestyksen aikaan eräät uskonnolliset lahkot pelottelivat seuraajiaan väittämällä, että EU on ilmestyskirjan peto ja kertomalla mitä kaikkea kamaluutta EU-jäsenyyydestä seuraa. En nähnyt heinäsirkkalaumoja enkä maailmanloppua, mutta muutaman ahdistuneen ihmisen kyllä tapasin.
 

Perusteesini on, että tämä pelkoja hyödyntävä ja jalostava politiikka heikentää sosiaalista pääomaa ja sitä kautta heikentää sekä yksilön että yhteiskunnan mahdollisuuksia menestyä ja elää onnellista elämää.


Pelkojen ruokkiminen lisää ihmisten epäluuloa toisiaan kohtaan. Se puolestaan heikentää yhteistoiminnan mahdollisuuksia ja vaikeuttaa sekä yksityistä että julkista sosiaalista toimintaa. Luottamus on paitsi liimaa myös voiteluainetta. Jos se puuttuu, niin yhä useampi yhteistoiminnan muoto pitää vahvistaa juridisilla sopimuksilla. 


Politiikassa toimineet tietävät hyvin kuinka luottamus vaikuttaa mahdollisuuksiin tehdä päätöksiä.


Toisen osapuolen kohtaaminen ja tunteminen ovat oivallisia keinoja lisätä luottamusta. Vieraana pitäminen ja vieraaksi tekeminen toimivat päinvastoin. Niiden varaan ovat tunnetut totalitaristiset järjestelmät rakentaneet.


En näe mitään syytä pelätä että meillä kävisi niin. Näen vain syytä vastustaa sellaisia poliitikkoja, jotka osoittavat halua viedä Eurooppaa tähän suuntaan.