Pelko ja viha politiikassa

Neljä vuotta ja 62 blogikirjoitusta sitten, tammikuussa 2012 presidentinvaalit sysäsivät minut kirjoittamaan ensimmäisen P niinkuin politiikka -blogini. Olen yhä sitä mieltä, että "Pöö - ei ole mitään pelättävää" on tärkeä viesti, vaikka jotain pelättävää olisikin.

Keskimäärin puolentoista blogin kuukausivauhtia edenneen bloggaamisen myötä huomaan, että pelko, viha ja epäluulo ovat politiikan teemoina tulleet koko ajan tärkeämmiksi pohdinnan aiheiksi.

Kansa pelkää muutoksia ja muuttajia. Poliitikot ja puolueet pelkäävät kansaa. Kansalliset populistit EU-yhteistyössä ja erikseen sekä venäläistaustaiset disinformaatiohyökkääjät myös edellisiä hyväksikäyttäen heittävät bensaa liekkeihin. Siinä on pelonkehä pohdittavaksi.

Europopulistit etenivät puolitoista vuotta sitten eurovaaleissa ja Le Pen varjostaa Ranskan tulevia presidentinvaaleja. Britannia tuskailee populistien paineessa tehdyn kansanäänestyspäätöksen kanssa. Suomessa puhutaan vihapuheesta ja someraivosta, joka leimahtaa lähes jokaisesta väärinymmärretystä viestistä.

Lisäksi on terrorismi. Pelko on hiipinyt omaan arkiympäristööni Pariisin viimevuotisten terrori-iskujen jälkeen. Pelkään tottuvani Brysselin kaduilla, asemilla ja EU-instituutioiden edessä partioiviin aseistettuihin sotilaisiin. Pelkään, että pelosta tulee uusi normaali.

Nämä todelliset ja kuvitteelliset, tahattomat ja tarkoitukselliset pelot ohjaavat politiikan suuntaa. Kansalaisvapauksia kuten vapaata liikkuvuutta ja oikeutta yksityisyyteen rajoitetaan turvallisuuden nimissä. Vastaavasti turvallisuuden vahvistamista vastustetaan edellisiin vedoten. Suuri kiista käydään ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta, jota avoin tai verhottu rasismi uhkaa.

Mutta pelko ei ole vain pahasta. Se voi ajaa tekemään myös sen mikä on välttämätöntä. Parlamentti ja neuvosto tekivät sovun matkustajatietorekisteristä (PNR) vajaat kolme viikkoa Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Sovun edellytyksenä oli, että parlamentin vasemmisto lopetti esityksen vastustamisen. Merkitys kansalaisten yksityisyydelle on minimaallinen suhteessa turvallisuushyötyyn.

Useimmiten kuitenkin käy niin, että pelko lamauttaa. Olisiko jopa käynyt niin, että vastuullisten puolueitten maalaama uhkaava tilannekuva siitä, mitä Suomessa seuraa ellei rakenteellisia uudistuksia ja säästötoimia toteuteta, olisi myös vähän lamauttanut suomalaisia?

En ole eri mieltä hallituksen kanssa rakenneuudistusten tarpeesta, mutta ehkä politiikan olisi aika alkaa tarjota henkistä elvytystä ja sysätä pelkoa syrjään. Erityisesti Kokoomus on ollut hyvä puhumaan mahdollisuuksista. Sen pitäisi olla sitä edelleen.

Isommassa mittakaavassa pelon nousu asialistan määrittäjäksi tarkoittaa myös sitä, että pelon lietsomiseen on kiinnitetttävä vakavaa huomiota. Ketkä levittävät pelkoa, millä menetelmillä ja välineillä ja millaisin motiivein? Tämän tuominen näkyväksi tyhjentää ainakin osan pelon käyttövoimasta. Karhua pitää kutsua sen oikealla nimellä.

Siksi on tärkeää, että kansalaisyhteiskunta, viranomaiset ja tiedotusvälineet kiinnittävät huomiota muun muassa informaatiosotaan, väkivaltaa suosiviin ääriliikkeisiin ja muihin poliittista sekasortoa tavoitteleviin ilmiöihin ja toimijoihin.

Poliisi ja uusnatsit: Viestintämälli vai asennevamma?

Jos jossain olisi joku riittävän arvovaltainen henkilö tai muu taho, joka voisi keskustella poliisin edustajien kanssa vakavasti siitä, miten ja millä sävyllä viestitään, niin kokous olisi jo kannattanut aloittaa.

Poliisi tiedotti tänään uusnatsien katupartiosta tiedotteella, jossa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaiselta kaatui nilkoille viestinnällinen laskiämpäri. Hän toteaa tiedotteen mukaan, että "talkootyötyyppinen vapaaehtoistyö on kannatettavaa. On erittäin hyvä, että kansalaiset ovat kiinnostuneita alueensa turvallisuuskysymyksistä ja haluavat edistää ympäristönsä turvallisuutta ja viihtyisyyttä."

Joensuun, Porin, Oulun, Tampereen, Lahden, Kemin ja Hyvinkään kadulla partioivat, ovat partioineet tai ovat aikeissa partioida Soldiers of Odin -tunnuksiin pukeutuneet Suomen Vastarintaliikkeen jäsenet. SVL sanoo olevansa "isänmaallinen valkoisen Suomen puolesta taisteleva järjestö." Sen jäsenissä on ihmisiä, jotka sanovat itseään kansallissosialisteiksi. Tutkijatohtori Tommi Kotonen toteaa järjestön olevan "kansallissosialistista maailmankatsomusta tunnustava". Ennen näitä sanottiin uusnatseiksi. Sana on minusta edelleen aivan sovelias.

Käsi ylös, kuinka monen viihtyisyyttä näiden uusnatsien katupartiot lisäävät? Kiitos, Hitler-tervehdykset saa laskea.

"Poliisihallituksen näkemyksen mukaan toiminnalle ei ole lain mukaan estettä, sillä liikkumisen vapaus on taattu kansalaisille jo perustuslaissa." Poliisi ei pohdi sortaako uusnatsipartioiden liikkumisen vapaus esimerkiksi niiden ihmisten liikkumisen vapautta, jotka kokevat valkoisen Suomen puolesta taistelun henkilökohtaisena rasistisena uhkauksena.

Joensuun poliisi sanoo katupartioista, että "Meidän puolestamme homma saa jatkuakin". Asikkalassa, jossa partiointia tekee Asikkalan Turva -niminen poliittisesti sitoutumattomaksi itsensä ilmoittava järjestö, sanoo poliisi, että "lailliset turvallisuutta edistävät toimet ovat tervetulleita".

"Tärkein tehtävä, jos sitä harrastetaan, on toimia havaintojen tekijänä ja osaltaan tietyn alueen ennalta estävänä rauhoittajana", sanotaan Poliisihallituksen tiedotteessa. Minusta tämän lauseen voi lukea niinkin, että poliisissa nähdään, että uusnatsien partiot voisivat rauhoittaa tiettyjä alueita.

Poliisien viestinnästä ilmi se, että poliisi ei näe mitään oikeudellista perustetta katupartioinnin kieltämiselle. Poliisi opastaa kuin isoveli hätäistä pienempäänsä pysymään rauhallisena, mutta silti valppaana.  

Sen sijaan poliisi ei näe - tai ei ainakaan osaa viestiä sitä, että kaikkien kansalaisten kokema turvallisuus ei näistä valkoisen vallan katupartioista lisäänny, päinvastoin. Jos virkavastuulla ja kansalaisten luottamuksen varassa toimiva poliisi ei näe tätä ristiriitaa, niin se samalla heikentää omaa luottamustaan.

Semminkin niin käy, kun Ylijohtaja Kolehmainen rakentaa tiedotteessaan yhteistyölle sillan uusnatsien partioiden ja poliisin välille: " Turvallisuuden ylläpitoon osallistumisen pitää kuitenkin olla viranomaisjohtoista ja viranomaistoimintaa ainoastaan tukevaa." Kyllä partiomies toisen tunnistaa, niinkö?

Toivon todella, että kyseessä on tilapäinen organisatorinen kommunikaatiorajoite eli viestintämälläys eikä suurempi asennevamma.