Vitkastelijat pääkaupungeissamme
Yksi Euroopan Unioniin kohdistuvista perusvalituksista on, että päätöksenteko on hidasta ja junnaavaa ja asioista ei tahdo tulla valmista. Usein samasta tuutista kuuluu heti perään, että kun EU ei aja kyseisen valittajan kotimaan kansalaisten asiaa tai ei tee sitä ainakaan riittävän ponnekkaasti.
Siinähän syy onkin. Hallitukset, jotka ajattelevat omaa etuaan - omia äänestäjiään lyhyellä aikavälillä, enemmän kuin yleistä hyvää pitkällä aikavälillä - kokoontuvat Brysseliin kilpailemaan siitä kuka kovimmin vetää kotiinpäin. Ja jos kaikkia 27:ää tai sitten riittävää enemmistöä miellyttävää kompromissia ei synny, ei asia etene.
Siksi, aina kun jokin tuntuu Brysselin vitkastelulta, niin pitää ensin katsoa omaan pääkaupunkiin ja kysyä asuuko syyllinen siellä.
Vaatimus yksimielisyydestä johtaa eritoten hankaliin tilanteisiin, koska käytännössä jokaisella jäsenmaalla on veto-oikeus ja muutamat niistä eivät arkaile käyttää tätä oikeutta ajaakseen sen varjolla jotakin muuta asiaa. EU:n ulkoministerit eivät pari viikkoa sitten saaneet aikaan päätöstä Valko-Venäjään kohdistuvista pakotteista, koska Kypros halusi koplata siihen myös päätöksen Turkkia koskevista pakotteista.
Pakotteet päätettiin lopulta vastikään päättyneessä huippukokouksessa, liki kaksi kuukautta varastettujen vaalien jälkeen! Vaalien väärentäminen, opposition tukahduttaminen, ihmisten vangitsemiset ja kansalaisiin kohdistuva muu väkivalta on tähän asti saanut vain vakavia nuhteita. Eikä vieläkään pakotelistalle asetettu diktaattori Lukashenkaa vaikka useat jäsenmaat olivat sillä kannalla - viimeksi Ruotsi. Suomen kanta asiaan on ollut häilyvä.
Vaatimus yksimielisyydestä tylsyttää EU:n ulkopolitiikan työkalut. Vaikka niin monet valtionpäämiehetkin kuuluttavat yksimielisyyttä ulkopolitiikassa, mutta niin kauan kuin yhdellä jäsenmaalla on valta hiljentää se ääni, on yksimielisyyden sijalla hiljaisuus.
Asia on tiedetty ja tiedostettu jo pitkään ja yksimielisyydestä luopumisen puolesta on myös käytetty monia vaikutusvaltaisia puheenvuoroja. Viimeksi asiasta puhui komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen syyskuussa parlamentissa unionin tilaa koskevassa puheessaan:
- Kun jäsenmaat valittavat, että EU toimii liian hitaasti, kehotan niitä siirtymään vihdoinkin rohkeasti määräenemmistöpäätöksiin – ainakin ihmisoikeuksien ja pakotteiden toteuttamisessa.
Siinä se on. Hyvin yksinkertaista. Kun savolainen rojekti, vain toteuttamista vaille valmis.