Holhoammeko itsemme hengiltä?

Viimeksi kuluneen viikon uutiset omassa somekuplassani äimistelevät moottorisahan ajokorttia ja irvailevat kiinteistötyönantajien hämmästykselle siitä, että kuka tahansa saa käyttää ruohonleikkuria! Ehkä oma ystäväpiirini koostuu poikkeuksellisen rohkeista ja vapaamielisistä ihmisistä, mutta en ole toistaiseksi havainnut kenenkään astuneen esiin ja vahvasti puolustaneen näitä hankkeita ja julistaen kyseisten moottorikoneiden kiistatonta vaarallisuutta.

Jossain ikkunoiden takana piilottelevat nämä yhteiskuntamme äidit, jotka topakasti komentavat pikkupojat alas puista. Ja pojat tottelevat.

Kuuden eurooppalaisen ajatuspajan yhteisesti muodostama European Policy InformationCenter julkisti vastikään Nanny State Indexin. Tässä valtion holhousta mittaavassa indeksissä tuijotettiin valtion rajoituksia alkoholin, tupakan, sähkösavukkeiden ja epäterveellisen ruuan suhteen.

Suomi oli ylivoimainen ykkönen indeksipisteillä 53,7. Toisena listalla oleva Ruotsi saa pisteitä 40,6 ja kolmantena oleva Iso-Britannia enää 35. Taulukon keskimmäisinä ovat Kroatia (22,2) ja Puola (20,7). Alimmaisina, siis vähiten holhoavina ovat Saksa (9,0) ja Tshekki (8,8).

Huomattavinta tuloksissa on kuitenkin se, että holhous ei korreloi eliniänodotteeseen. Suomen ja Ruotsin edellä eliniän odotteessa on tukku paljon vähemmän holhoavia maita. Ja toisaalta monet niukasti holhoavat maat sijoittuvat eliniän odotteessaan varsin korkealle.

Kannattaisiko kysyäkin, missä vaiheessa holhous alkaa heikentää elämänlaatua? Milloin ihmisten valinnanvapauden rajoittaminen alkaa heikentää yksilöiden onnellisuutta? Ja synnyttävätkö rajoitteet jossain vaiheessa kieltolakiefektin, jossa ihmisten käytös muuttuukin rajoitteiden vuoksi haitalliseksi? Entä milloin holhous haittaa talouden toimintaa joko kieltämällä osan liiketoiminnasta tai tekemällä siitä heikosti kannattavaa?

Suomessa on vahva perinne, jossa nähdään, että yhteiskunnan pitää suojella yksilöitä kaikilta heidän terveyttään uhkaavilta tapahtumilta, ilmiöiltä, toimenpiteiltä tai aineilta. Me olemme olleet erittäin lahjakkaita institutionalisoimaan tämän ajattelutavan erilaisiin lupakäytäntöihin, turvallisuuslisensseihin ja käyttörajoituksiin. Jokainen rakentaja tietää tämän moninkertaisesti.

Moni näistä käytänteistä luo näennäisturvallisuutta ja lisää kustannuksia. Tien laidasta roskia keräävä työntekijä tietää ilman tieturvakorttiakin, että ajoradalla voi jäädä auton alle.

Elämä on täynnä riskejä. Jos ulkoistamme ne kaikki yhteiskunnalle, joudumme maksamaan siitä kaksi hintaa. Ensimmäinen hinta on oman valinnanvapauden kaventuminen. Toinen hinta on palveluiden ja tuotteiden kallistuminen. Luvat, kiellot ja turvakortit maksavat rahaa ja lisäävät tuotteiden ja palveluiden hintaa kukin omalta pienen pieneltä osaltaan. Hyvin tarkoitusten aluskasvillisuudesta muodostuu kuristava viidakko.

Taksipuolueelle auton kuljettaminen on rakettitiedettä

Kahden lapsen isänä olen vuosikausia kyydinnyt autollani lapsia ja aikuisia. Yleensä perheenjäseniä ja tuttuja, mutta joskus tuntemattomampiakin. Lyhyitä ja pitkiä matkoja, maalla ja kaupungissa. Kukaan kyyditettävistäni ei ole vielä koskaan loukkaantunut. Ainakaan fyysisesti.

Kaiken tämän olen tehnyt pelkän ajokortin suomalla oikeutuksella, kuten muutkin 3,6 miljoonaa suomalaista ajokortin haltijaa.

Se, että ottaisin maksun kyydeistäni, ei tekisi minusta erilaista kuljettajaa - ei turvallisempaa eikä vaarallisempaa.Tuskin tekisi muistakaan 

Navigaattoreiden ja muun teknologian myötä auton ajaminen ei koskaan ole ollut niin helppoa ja turvallista kuin se on nykyään. Henkilöautoilijoiden liikennekuolemat ovat puolittuneet viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana.

Henkilöauton ajaminen paikasta toiseen ja sillä ihmisten tai tavaroiden kuljettaminen ei ole rakettitiedettä eikä neurokirurgiaa.

Silti taksin kuljettaminen on tiukasti luvanvaraista ja lupien määrää pitää säädellä.

Tämä johtuu siitä, että Suomessa vaikuttaa taksipuolue.

Taksipuolueeseen kuuluu lukuisa joukko ihmisiä todennäköisesti kaikista eduskuntapuolueista - toisista vähemmän, toisista enemmän. He kaikki kuuntelevat herkällä korvalla Taksiliittoa, joka on tunnetusti innokas ja lahjakas lobbauksessaan. Jotkut kuuntelevat omaa luotettua taksikuskiaan, kuten Timo Soini.

Maaseudulla taksipuolue kannattaa pienten koulujen lakkauttamista, koska keskittäminen lisää koulukyytejä. Äärimmillään taksipuolue on huolissaan petojen aiheuttamasta vaarasta ja vaatii koulukyytejä ovelta ovelle.

Taksipuolue varoittaa Uberista ja Ruotsin esimerkistä. Taksipuolue pelkää, että kyydit loppuvat syrjäseuduilta ja kaupunkien öisiltä kulkijoilta. Samaan aikaan taksipuolue sanoo, että kyytien hinnat nousevat kattoon ja kuljettajien tulot romahtavat lattiaan.

Taksipuolueen talousnerot eivät selvästikään ole istuneet kansantaloustieteen johdantokurssilla, jossa opetettiin, että markkinataloudessa hinta on informaatiota.

Tämän ymmärsivät taloustieteilijät 1700-luvulla, jolloin he alkoivat arvostella suljettua ammattikuntalaitosta. He päättelivät, aivan oikein, että hinta asettuu kysynnän ja tarjonnan perusteella oikealle tasolle: korkea hinta lisää tarjontaa, matala lisää kysyntää.

Elinkeinonvapaus koitti 1800-luvulla ja talous kasvoi. Kuin jäänteenä vanha maailmasta meillä on taksit ja apteekit. Molempia puolustetaan julkisen palvelun velvoitteella ja molempien avaamista kilpailulle vastustetaan 1700-luvun liberaalin taloustieteen edellä selostetun perusmekanismin täysimääräisellä ymmärtämättömyydellä.

Tässä ilmapiirissä toivotan vilpittömästi onnea liikenneministeri Anne Bernerin esitykselle.