Vuosittainen salaliittomölinä
Bilderberg-kokouksesta on jälleen kuultu. Tämänkertaiseksi
opetukseksi jäi, että ministereiden kannattaisi suhtautua
kirjallisiin kysymyksiin sen verran vakavasti, että tarkistuttavat
toisenkin kerran heille kirjoitetun vastaustekstin.
Jutta Urpilainen joutui noloon
paikkaan, kun joutui myöntämään, että ministerit eivät kulje
valtion varoin yksityishenkilöinä.
Itse Bilderberg-kokouksen kannalta tämä
on kuitenkin sivuseikka.
Olennaisempi kysymys on, saavatko
politiikan, talouden ja median päättäjät tavata toisiaan ja
keskustella keskenään siten, että asioista ei hiiskuta
julkisuuteen?
Useimmat meistä, jotka ovat olleet
jossain sellaisessa suljetussa tilaisuudessa, jossa on sovittu, että
puhutut mielipiteet pysyvät seinien sisällä, ovat varmasti sitä
mieltä, että tällaisia keskusteluja pitääkin olla.
Ajatuksenlentoa kahlitsee aika lailla, jos pelkona on, että löytää
pohdintansa saman tien julkisuudesta alasampumista odottavana
kohu-uutisena.
Valitettavaa on, että osa ihmisistä
joko vainoharhaisuuttaan tai poliittisista tarkoitusperistään, on
valmiita leimaamaan tällaiset kokoontumiset salaliitoiksi. Yksi
hörhöjoukko luulee Bilderbergin valmistelevan uutta
maailmanjärjestystä. Niinhän on luultu tai uskoteltu myös muun
muassa vapaamuurarien, temppeliherrojen ja juutalaisen salaliiton
tekevän.
Tämä populismin polttoaine ei lopu
koskaan.
Avoimuutta voi ilmoittaa julkisesti
kannattavansa myös periaatteellisista syistä. Se on inhimillisesti
ymmärrettävää varsinkin silloin, kun ei itse ole päässyt
viisastelemaan suljettujen ovien taakse.
Kaiken maailman bilderbergit ovat silti
erinomaisen tärkeitä. Useimmat politiikan vastuullisimmilla
paikoilla toimivat ihmiset ovat nimittäin aivan liian kiireisiä
pohtimaan yhteiskunnan kehitystä ohi päivänpoliittisen agendan.
Kun samalla puolueissa tulevaisuuspohdinnat on eristetty
ajatuspajoihin käytännön työtä häiritsemästä, niin pelko
siitä, että politiikassa syvällisempi ajatus kohtaisi toiminnan on
aika ohut.
Ja jos niin kuitenkin tapahtuu ja
sellainen vielä pääsisi julki jonkun politiikon suusta, niin
eihköhän sankka viisaiden edunvalvojien, kommentaattoreiden ja
kilpailevien poliitikkojen tykistö olisi valmiina ampumaan pohdinnat
tuhannen päreiksi.
Toivottavasti eilen päättynyt kokous
oli antoisa. Samalla toivon, etten saa lukea tai kuulla pihaustakaan
siellä käydyistä keskusteluista.