maanantai 17. elokuuta 2015

Karjalan kurjin kuppila ja kesäsuomen koko kuva



Tässäkö on suomalaisen kesämatkailun koko kuva? Siinä silmä lepää pohjoiskarjalaisen Liperin Rantamakasiinin oikein monessa kyltissä mainostamassa terassin järvinäköalassa. Onneksi ulkomaanturisti osaa yleensä huonosti Suomea. Vältymme suuremmalta häpeäntunteelta.

Sisällä kuppilassa työhönsä kyllästynyt kesätyöntekijä katsoo tympeästi asiakasta, joka kysyy kauanko kestää pizzan valmistuminen. Vitriinistä katsoo kaksi vaaleaa sämpylää kelmukuoren sisältä. Kuivuneet viinerit ja rivi jokaisessa osuuskaupassa myytäviä lihapasteijoita eivät kutsu sen enempää puoleensa. Poistumme vähin äänin ja maltamme pitää naurunsekaisen ällistyksen sisällämme ulos asti. Tämä kuppila olisi todennäköisesti aivan liian toivoton jopa kurjiin kuppiloihin. Anteeksi hyvät liperiläiset.

Mutta mitäs murisen?

No ihan sitä vain, että tiedän, että Liperissä osataan tehdä sellaisia karjalanpiirakoita, jotka saavat ihmisen itkemään ilosta ja hamuamaan kaksin käsin lisää. Ja että niissä järvissä, joiden keskellä tuokin paikka on, elelee parvitolkulla pieniä herkullisia kaloja, joiden savustaminen ihan siinä terassin kulmalla ei olisi vaikeaa eikä kallista. Muikuiksi kutsuttuja. Joku innovaattori voisi tehdä vaikka savumuikkupizzan ruistaikinapohjalle.

Näiden sijaan kirkonkylä toisensa jälkeen tarjoaa eurooppalaista kansallisruokaa: peruspizzaa purkkitäytteillä, pakastelihakebabia ja einespihvihampurilaisia. Syytä voi miettiä kysynnästä tai ravitsemusliikkeitä säätelevästä normistosta, mutta myös vähäistä mielikuvituksesta. Innovaatio on iso sana, jos riittää, että kate otetaan säilykepurkin tai kaljatynnyrin pohjalta. 

Jos olosuhteita ei voi aivan toisiksi muuttaa, niin politiikalla kuitenkin voi vähän parantaa. Olisipa jotain, jos kalastaja saisi kantaa tuoreen saaliin suoraan venestään rantaravintolan keittiöön.

Ja se vasta jotain olisi, jos viisaasti koulujen kesälomat siirtyisivät kahdella viikolla eteenpäin, jotta kotimainen lomakausi voisi painottua elokuulle ja antaisi matkailusesongin jatkolle potkua.

Anniskeluoikeuksia koskevista tiukkapipoisuuksista en mainitse edes yksityiskohtia. Enkä työn teettämisen kustannuksista. Tai yritystoimnnan sääntelystä yleensä. Kaikki nämä kulut ja normit tiivistyvät lopulta vuoronsa päättymistä odottavan myyjän suustaan ulos saamaan tietoon, että puolityhjässä kuppilassa pizzan paistamiseen menee runsaat puoli tuntia. 

Suomalaisen kesämatkailukulinarismin kulmakivi, rekan perävaunun varjossa nautittu purkkitonnikalapizza jäi tällä kertaa nauttimatta.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti