Järki ja tunteet - Cameronin versio

David Cameron piti viimein kauan odotetun suurpuheensa EU:n ja Britannian tulevaisuudesta. 

Ensimmäinen vaikutelma katsomastani katkelmasta oli tunteenomainen vakuuttaminen siitä, että Cameron halua pitää Britannian EU:n jäsenenä. Tekstin lukeminen osoitti kuinka pelkällä tunteella ei pitkälle pötkitä.

Mutta niin korosti Margaret Thatcherin imagonrakentajana toiminut Harvey Thomas, että hyvästä puheesta 90 prosenttia on tunnetta ja 10 prosenttia järkeä. Ja ilman järkeä ei tarvita tunnettakaan.

Thatcherin seuraajalla olisi ollut Harveyn opille kysyntää. Voin lainata kirjan, jos se on Downing Streetin hyllystä hävinnyt.

Cameronin vakuuttelu sisämarkkinoiden tärkeydestä ei vakuuta, kun samaan aikaan hän leimaa virhepäätelmäksi sen, että toimivat yhteismarkkinat edellyttävät kaiken harmonisointia. No eipä ehkä kaiken mahdollisen harmonisointia edellytä, mutta yllättävän monen asian kuitenkin.

Ei toimi yhteismarkkina häävisti, jos toiset saavat merkittävää kilpailuetua vaikkapa siitä, että voivat toimia kansallisen lainsäädännön eroihin perustuen merkittävästi halvemmilla työvoimakustannuksilla tai saavat noudattaa väljempiä ympäristönormeja. Tästä voi kysyä vaikkapa suomalaisilta kuljetusyrittäjiltä lisätietoja.

En mene asioissa tarkemmin syvälle, mutta ei liene vaikea ymmärtää pointtia siitä, mitä tarkoittaa "yhteiset pelisäännöt". Sen oppiminen oli ikäänkuin edellytys sille, että saattoi vaikkapa pelata Afrikan tähteä toisten lasten kanssa. Että molemmilla se nopan osoittama kolmonen tarkoittaa kolmea askelta ja rosvo vie ihan varmasti ihan kaikki rahat.

Ymmärrän että Cameronin esittämässä kansanäänestyksessä on jonkinlaista järkeä silloin kun sillä asetetaan jyrkän linjan euroskeptikot selkä seinää vasten. Että oikeasti nyt teidän pitää päättää mitä te haluatte.

Mutta pitääkö sitten tämä vesittää sillä, että asettaa oman kantansa ehdoksi neuvottelut, joilla voisi muuttaa Britannian asemaa EU:ssa tai jopa neuvotella perussopimuksen uusiksi!!

Jos ja kun pienemmätkin uudistukset ovat vaikeita jäsenmaiden kesken, niin kuka vielä haluaa avata pandoran lippaan kohta 28 jäsenmaan reposteltavaksi?

Ja mitä sitten tarkoittaa Cameronin vaatima joustava EU? Sitäkö, että kukin jäsenvaltio implementoi vain ne direktiivit jotka huvittaa?

Cameronille on tänään kerrottu kohteliaasti tai vähemmän kohteliaasti mitä hän voi esityksillään tehdä. Ei tipu mitään erioikeuksia ja -vapauksia, ja syvällä mielessään moni miettii, että voisiko niiltä neuvotella entisetkin pois? Miten pääministeri sitten toimii kun vuosi 2015 on ovella, eikä uusia rusinoita pullasta olekaan herunut? Onko hän edelleen sitä mieltä, että kannattaa äänestää kyllä EU:lle?

Ei kannattaisi raapia tulitikkuja silloin kun kaverit leikkivät bensakanisterilla. Vieläpä sellaisella, jonka on itse näille antanut.

Cameronhan lunasti paikkansa puoluejohdossa euroskeptikkojen äänillä hänen luvattuaan viedä meppinsä eroon EPP-ryhmästä. Cameron täytti lupauksensa ja puolue menetti kertaheitolla vaikutusvaltansa Euroopan parlamentissa.

Pitää olla tarkkana siinä mitä lupaa. Ei ihme, että konservatiiveista veljellisesti sanotaan Briteissä "very silly party".

P.S. Mitä isot edellä, sitä pöljät perässä. Suomessakin äänestäjiä yleensä juksaavat tahot näkyvät ilakoivan Cameronin perässä: Meille kanssa meidän rusinat pullasta.

Vaan sillä ajattelulla ei tulee edes pullaa. Ei ole voittajia pelissä, jossa jokainen pelaa omilla säännöillä. On vain hirmuinen tappeluksen melske ja kilvanhuuto.