Venäjä pelaa jo täysillä Ranskan vaaleissa

Venäläinen sanomalehti Izvestija julkaisi viikonloppuna Wikileaksin perustajan Julian Assangen haastattelun, jossa tämä kertoi, että on Ranskan vaaleihin on odotettavissa uusia paljastuksia. Assangen mukaan hänellä on kompromettoivaa aineistoa, joka koskee itsenäisenä ehdokkaana kampanjoivan Ranskan entisen talousministerin Emmanuel Macronin henkilökohtaista kirjeenvaihtoa silloisen ulkoministeri Hillary Clintonin kanssa.

Pari päivää myöhemmin Wikileaks julkaisi Clintonin kampanjapäällikön, John Podestan maileista hakkeroidun viestin, jossa Manuel Valls kutsuu Clintonin tai tämän edustajan pyöreän pöydän illalliselle eurooppalaisten poliittisten vaikuttajien kanssa, jossa yhtenä teemana on menestyksellisen poliittisen ja taloudellisen narratiivin kehittäminen oikeistoa ja populisteja vastaan. 

Jos tämä oli Assangen suuri paljastus, niin ohuissa kantimissa oli. Tärkeintä ei kuitenkaan ole sisältö vaan mielikuva, joka haastattelusta syntyi.

Assange ja Wikileaks toimivat Venäjän välineinä USA:n presidentinvaaleissa ja Ranskaa koskevat paljastukset ja niiden paisuttaminen ovat tälle luontevaa jatkoa.Tässä vaiheessa on paikallaan muistuttaa, että joukko Vihreitä Euroopan parlamentin jäseniä esitti taannoin Nobelin rauhanpalkinnon myöntämistä Assangelle.

Kiinnostaa huomata kuinka avoimesti ja peittelemättä Assange on juoksupojan asemaansa asettunut ja kuinka Venäjän informaatio-operaation kohteeksi on nyt valikoitu vaalien suosikiksi noussut Macron.

Republikaanien ehdokas Francois Fillon, joka näyttää nousseen Kremlin suosikkiehdokkaaksi, on käytännössä upottanut itsensä perheenjäsentensä palkkaamiseen liittyvään skandaaliin, jonka Marine Le Penin trollitehdas on brändännyt penelopegateksi. Sosialistien Benoit Hamon taas on muitten takana ja jos petraisi, niin ilmeisesti lasketaan epävarmuutta luovaksi ehdokkaaksi, jonka menestys ei olisi haitaksi epävakautta suosivalle Venäjälle. On siis oletettavaa, että Macron pysyy tulilinjalla.

Macronia vastaan on hyökätty muun muassa väittämällä, että hänellä on suhde  Ranskan radion johtajan Mathieu Galletin kanssa. Macron on kuitannut esitetyt väitteet huumorilla. Niiden alkuperää ei myöskään ole esitetty. Venäläinen Sputnik taas julkaisi uutisena, että varakas gay-lobby tukee Macronin kampanjaa. Juuret tähän väitteeseen oli napattu Republikaanien kansanedustajan ja Ranska-Venäjä -ystävyysryhmän vetäjän Nicolas Dhuicqin haastattelusta. 

Marine Le Pen itse taas näyttää väistävän oman skandaalinsa valheilla ja luottamalla kannattajiensa rajattomaan uskoon itseensä ja omaan puolueeseensa. Front National käytti muun muassa vastoin parlamentin sääntöjä varoja puoluetyöntekijöidensä palkkaukseen niin, että nyt parlamentti perii takaisin lähes 300 000 euron summaa. 

Samaisessa Izvestijan jutussa FN:n edustaja sanoo, että syynä on vain parlamentin entisen puhemiehen Martin Schulzin ja Marine Le Penin välinen riita, mikä on jälleen yksi paksu valhe. Uusimpana käänteenä Le Pen on haastanut Europarlamentinpääsihteerin Klaus Wellen ja EU:n petoksentorjuntaviraston OLAFin johtajanGiovanni Kesslerin oikeuteen vaatien heiltä symbolista yhden euron korvausta moraalisesta ja materiaalisesta vahingosta. Likainen kampanja on vasta alussa.


Lisäys 13.2.

Tämän päivän FT:ssä Macronin kampanjapäällikkö Richard Ferrand sanoo, että Venäjältä on tullut heille satoja ellei tuhansia hakkerointiyrityksiä ja että Russia Today ja Sputnik levittävät valheellisia tietoja.

Kaikki ilmiantajat eivät kaipaa suojelua

Kuvan tarra oli pari viikkoa sitten liimattuna Euroopan parlamentin viereisen raitiovaunupysäkin lipunleimauslaitteeseen Strasbourgissa. Kampanjointiin on otollinen aika kun parlamentin käsittelyssä on mietintö, joka käsittelee ilmiantajien suojelua. 

Ilman ilmiantajia monet laittomuudet, väärinkäytökset ja eettiset arveluttavuudet saisivat jatkua. Ilmiantajien aseman turvaaminen parantaisi varmasti käytäntöjä muun muassa suomalaisessa terveydenhuollossa. Turun kaupungin psykiatrian suljetulla osastolla henkilökunnan väärinkäytökset ja potilaiden pahoinpitely oli jatkunut vuosia. On spekulaatiota, mutta ei ehkä aivan aiheetonta, pohtia olisiko joku henkilökunnasta tarmokkaammin tuonut ongelmat esiin, ellei pelkäisi itselleen kohdistuvia seurauksia. Tällaiset ilmiantajat ovat arkipäivän sankareita. 

On myös toisenlaisia ilmiantajia. Heidän vuokseen ilmiantajien suojelusta tulee ongelmallista. Miten toimia, kun ilmiantaja palvelee kolmannen osapuolen poliittista tarkoitusta, kuten Wikileaks näyttää tekevän? Itse asiassa se tekee sitä niin selvästä, että perustellusti voi kysyä onko se alun perinkin perustettu edistämään Venäjän intressiä. 

Wikileaksin kautta julkisuuteen vuodetut demokraattien hakkeroidut sähköpostiviestit ovat tästä julkisin esimerkki. Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaiset ilmoittivat jo ennen vaaleja varsin yksituumaisesti, että sähköposteihin murtauduttiin Venäjältä ja että käskyn on täytynyt tulla korkealta taholta. 

Vuodon lähteet kyseenalaistavat myös aineiston luotettavuuden. Politico muistuttaa asiasta kertovassa artikkelissa, että tiedustelupalveluiden vanha keino ”jo tsaarin ajoilta” on ujuttaa väärää tietoa vuodettuun aineistoon. Jos tuhansista sähköposteista muutamaa on peukaloitu, niin niiden paljastaminen on erittäin vaikeaa ja vaatii pahimmillaan jopa viestin molempien osapuolten tekemän tarkistuksen. Tämän saman minulle totesi aiemmin eräs turvallisuusalan ammattilainen.

Politicon mukaan ainakaan lokakuussa ei ollut paljastunut, että Wikileaksin vuotamien demokraattisähköposteja olisi peukaloitu. Tapa jolla aineisto on tuotu esille velvoittaa kuitenkin tavallista ankarampaan lähdekritiikkiin. Tällaiset kysymykset ovat osittain taustalla myös TV:n rikossarjoissa esiintyviin tilanteisiin, kun laittomasti hankittu materiaali ei kelpaa todisteeksi oikeudessa. 

Mutta Wikileaksin vuodoissa sisältöä tärkeämmäksi nouseekin se mitä vuodolla tavoitellaan ja ketä se palvelee. Demokraattien sähköpostihakkeroinnin tärkein uutinen oli, että Hillary Clinton käytti omaa suojaamatonta sähköpostiaan myös virka-asioissa. Tämän vuoksi hänet olisi pitänyt tuomita, sanoivat samat ihmiset, joiden mielestä sähköpostien laittomassa hakkeroinnissa ei ole mitään tuomittavaa!

Kun USA:n vaalien jälkeen varoitettiin, että Venäjän informaatiohyökkäykset kohdistuvat seuraavaksi vaaleihinsa valmistautuviin Saksaan ja Ranskaan, niin ei kulunut aikaakaan kun Wikileaks toi julkisuuteen 90 gigabittiä tiedostoja, jotka liittyvät liittopäivien tutkintaan koskien Saksan tiedusteluviranomaisten ja NSA:n välistä yhteistyötä. Ei se sattumaa ole. 

Ilmiantajat ovat käteviä ja tehokkaita välineitä informaatiosodassa. Melkein mikä tahansa paljastus voidaan kääntää haluttuun suuntaan ja sitä voi käyttää poliittisiin tarkoitusperiin. Vaikka lisäämään epävakautta ja heikentämään luottamusta eurooppalaisia hallituksia ja EU:n toimintaa kohtaan. 

EUleaks on muuten Vihreiden meppien käynnistämä projekti. Pari vuotta aiemmin samat mepit esittivät Nobelin rauhanpalkintoa Wikileaks-vuotaja Edward Snowdenille, jolle Moskova on antanut turvapaikan.