Mielipiteen arvoa ei mitata sen esittäjällä

Yksi tapa arvioida kokoomusnuorten viimeaikaisia mielipiteitä on ollut viitata mielipiteen esittäjien nuoruuteen. Ajatus on, että mielipiteet saavat olla äärimmäisiä siksi, että ne ovat nuorten mielipiteitä ja että kyllä ne siitä tasoittuvat. Tai että juuri nuorten pitääkin ravistella ns. vanhojen mielipiteitä siksi, että vanhoja mielipiteitä pitää ravistella.

Mielipiteen arvoa ei pidä arvioida sen perusteella kuka sen on esittänyt. Ei ainakaan niin kauan kun sen esittäjällä ei ole vakavia, diagnosoituja kognitiivisia puutteita tai mielenterveydellisiä häiriöitä.  Tai jos mielipiteen esittäjä on lapsi. Eli, niin kauan kuin keskustelun osallistujat ovat täysivaltaisia kansalaisia.

Minun mielipiteeni eivät ole oikeita tai vääriä siksi, että olen keski-ikäinen mies. En myöskään usko, että kokoomusnaisten tai kokoomussenioreiden poliittisia näkemyksiä arvioitaisiin niiden esittäjien iän tai sukupuolen perusteella.

Olisi alentavaa arvioida naisten liiton kantaa vanhempainvapaisiin toteamalla, että ”tietysti on ymmärrettävää, että naiset ajattelevat tällä tavoin.”

Sillä, että puhumme mielipiteistä enemmän kuin niiden esittäjistä, on myös toinen seuraus. Se on leimaamisen välttäminen. Kaikki nuoret kokoomuslaiset eivät ole kokoomusnuoria. Ehkä kaikki kokoomusnuoretkaan eivät jaa liittonsa virallista linjaa.

Kolmas seuraus on se, että asioista voidaan keskustella asioina. Olkoon esimerkkinä vaikka suhtautuminen vähemmistöihin. Olipa kyse maahanmuuttajista, ruotsinkielisistä, seksuaalivähemmistöistä, pohjalaisista tai mistä tahansa muusta vähemmistöstä, niin puhe ja teot, jotka kyseenalaistavat, ei vain vähemmistöön kuuluvien ihmisarvon vaan myös mahdollisuuden tasavertaiseen toimintaan muiden kanssa, ovat jyrkässä ristiriidassa sen yhteiskuntakäsityksen kanssa, jonka puolesta itse toimin.

Vähintä mitä mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta voi tehdä, on että kanssaihmisille ei kaiveta kuoppia.

Ja lopuksi, kun taloudelliset arvot ovat niin tärkeitä, niin ei ole sattumaa, että innovatiivisimmat ja taloudellisesti menestyvimmät alueet maailmassa ovat myös kaikkein suvaitsevaisimpia alueita. Siis, kokoomusnuorten tavoiteohjelman maahanmuuttonäkemyksillä ei pelkästään heikennetä tasa-arvoa, vaan myös suomalaisen talouskasvun edellytyksiä.

 

En mitenkään voi olla lisäämättä, että jos tasa-arvoista yhteiskuntaa jyrkästi vastustavat mielipiteet höystetään 30-luvun äärioikeistoon viittaavalla symboliikalla, niin sellaiselle näkemyskokonaisuudelle ei mielestäni pitäisi olla sijaa keskusta-oikeistolaisessa yleispuolueessa.

Oikeistopoikien puuhastelu nakertaa Kokoomusta

Ajattelin, etten sano mitään asiaan, niin paljon järkeviä kommentteja kokoomuslaiset ovat asiasta jo sanoneet. Mutta kun Schubagate vain paisuu, niin en voi välttää kiusausta. Sitä paitsi lähes päivittäin pääsee julkisuuteen uusia käsittämättömyyksiä vaikkapa sosiaaliturvan lakkauttamisesta.

Ymmärrän Lasse Männistön ja Sanni Grahn-Laasosen turhautumisen, kun he vaativat, että Saul Schubakin olisi jätettävä paikkansa KNL:n varapuheenjohtajana. Ehkä osoitteena pitäisi olla yhden jäsenliiton varapuheenjohtajan sijaan koko nuorisoliitto, josta tämän tästä tulee muitakin vastaavia ajatuksia.Otetaan listalle näiden sosiaaliturvakommenttien lisäksi vaikka entisen puheenjohtajan Wille Rydmanin persuflirtti maahanmuuttokysymyksissä ja nykyisen puheenjohtajan Antti Häkkäsen intoilu Mitt Romneysta.

Pala historiaa. Silloin kun minä olin nuori (onpa hauskaa sanoa näin), oli nuorisoliitoilla tapana olla puoluetta pari askelta edellä. Sillä oli myös taktinen merkitys, että nuorisoliitot olivat sosiaalinen omatunto ja tasapainottivat puoluetta vasemmalla laidalla, kun toisessa vaakakupissa toinen kaarti väänsi puoluetta oikealle. Siinä keskellä rakentui puoluejohdolle mahdollisuus luotsata puoluetta keskusta-oikeistolaiseksi yleispuolueeksi ja nostaa kannatus yli 20 prosenttiin.

Nyt asema ja asetelma on toinen - puoluetta ei erityisesti tarvitse hinata mihinkään suuntaan. Pikemminkin pitäisi vahvistaa sitä paikkaa, jossa nyt ollaan - yleispuolueena, jolla on myös sosiaalinen omatunto. Urakka vain käy hankalaksi tilanteessa, jossa puoluejohto ja yhä suurempi osa puolueen aktiiveista joutuu sammuttelemaan yli-inokkaiden pikkuoikeistolaisten sytyttelemiä tulipaloja.

Kokoomusnuorista tulevat viestit leviävät ovat yksi toisensa jälkeen sellaista oikeistopopulismia, jonka pääasiallinen seuraus näkyy kannatuspohjan kaventumisena.

Nuorison persuileva julkikuva ei auta sen enempää kannatuskehitykseen, puolueen poliittisen agendan kehitykseen kuin jäsenten rekrytointiinkaan. Päinvastoin, kaikki nämä älähdykset ovat kuin antaisi leimakirveen hopealautasella kaikille iloisille kokoomuksenhutkijoille. Alkion ja Tannerin kunniamerkithän näille veijareille pitäisi antaa.

Näiden pohdintojen jälkeen herää kysymys siitä, palveleeko puolueen nykyinen järjestörakenne enää tarkoitustaan?

Jos Kokoomuksessa ja sen tiimoilla on kovin paljon erilaisia orgaaneja, jotka kukin omista poliittisista suhdanteistaan johtuen antavat vaihtelevia viestejä, ei se avita yhteistä ykkösasiaa - vaalimenestystä ja sen perusteella tehtävää yhteisten asioiden hoitamista.

Olisikohan niin, että puolueen olisi syytä siirtyä suorajäsenyyteen, jolloin nykyiset jäsenliitot voisivat toimia samanlaisella puoluesuhteella kuin Senioriliittokin. Eli lähellä puoluetta, mutta tarjoamatta kuitenkaan automaattista puolueen jäsenyyttä. Monet kokoomuslaiset ovat aivan oikeassa ja onnistuneesti olleet trimmaamassa julkisia ja yksityisiä organisaatioita tehokkaampaan muotoon - ehkä nyt olisi aika tehdä sitä samaa puolueorganisaatiossakin?

P.S. Jos saarnaa valtiosta, jonka roolia vähennetään minimiin mm. sosiaalietuuksien suhteen, niin ehkä voisi näyttää itse mallia. KNL voi luopua valtionavuistaan ja ryhtyä elämään lahjoittajien hyväntahtoisuuden varassa.