keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Paris Hilton, Tuksu ja tyhmyyskuilu

Posti toi eilen amerikkalaissosiologi Charles Murrayn uuden teoksen Coming apart. Murray kuvaa siinä kiintoisasti kuinka valkoinen amerikkalainen yhteiskunta on 1960-luvulta alkaen jakautunut kognitiivisesti kyvykkääseen yläluokkaan ja vähemmän kyvykkääseen osaan.

Ajatuksena on, että luova luokka tai kognitiivisesti lahjakkain väestönosa on viime vuosikymmeninä eriytynyt yhä selkeämmin muusta väestöstä. Kun parhaat opinahjot kilpailevat yhä kovemmin parhaista aivoista, niin nämä taas huomaavat viihtyvän keskenään, naivat toisiaan ja saavat lapsia, joilla on jälleen hyvät edellytykset pärjätä elämässään. Samaan aikaan toisaalla koulupudokkaat hankkiutuvat toistensa kanssa naimisiin.
Syntyy kulttuurinen ja kognitiivinen kuilu, jota ei enää voi selittää vanhaan tapaan pelkillä sosioekonomisilla eroilla.

Olen itse miettinyt samaa toiselta kannalta. Kuinka yhteiskunta näyttää tyhmistyvän ja kuinka tyhmyyden ylistyksestä on tullut kansainvälinen megatrendi.

Esimerkkini on Paris Hilton, kolmekymppinen hotelliketjusuvun perillinen. Paris jätti lukion kesken, ei ole opiskellut, ja on esiintynyt kehnona laulajana, kehnojen roolien näyttelijänä sekä mallina, mutta erityisesti lähinnä seurapiirijulkkiksena ja mm. julkisuuteen vuotaneen seksivideon tekijänä. Huomioarvo on poikinut hänen nimeään kantavia tuotteita, kuten hajuvesi- ja korumalliston. Parisin vuositulot ovat Forbes- lehden mukaan näillä ansioilla useita miljoonia dollareita vuodessa.

Paris Hilton on 2000-luvun globaali megapissis. Hieman yli parikymppisenä maailmanjulkkikseksi nousseeseen Parisiin yhdistyy käsitys siitä, että koulutus ja kaikkinainen tieto on täysin turhaa, sillä ilman sitäkin voi menestyä. Menestyksen mittarina taas ovat raha ja julkisuus, jotka ruokkivat toisiaan.
Tyhmyys ja julkisuus ovat kaksi perusominaisuutta, jotka kiteytyvät Paris Hiltonista muodostuneeseen kuvaan. En tiedä ovatko Parisin idioottisitaatit ( "Wal-mart.. do they like make walls there?") tietoista brändäystä vaiko ehtaa ameriikan mattinykästä, mutta ainakin ne sopivat tuotteeseensa.

Parisin vanavedessään surffailee loputon joukko BB-ääliöitä ja silikoniahdettuja bimboblondeja, jotka toilailuineen elättävät kasvanutta humpuukimediaa. Mediaa, jonka muutokselle on nimikin: seiskapäiväistyminen.

Suomessa ilmiö kiteytyy Tuksuun, joka tunnetaan kognitiivisen kuilun molemmilla laidoilla. Mutta siinä missä korkeakoulutettu postmoderni abstraktien symbolifunktioiden kanssa työskentelevä vähemmistö saa Tuksusta ironisen realitysatiirinsa, niin kuilun toisella puolella elävä joukko ei edes ymmärrä mitä edellinen lause merkitsi.

Ehkä Suomessakin olisi aika tuloeroista huolehtimisen sijaan alkaa huolehtia ymmärryseroista. Ymmärrän toki ettei ole kovin populaaria sanoa, että osa kansasta alkaa tipahtaa kärryiltä, varsinkin jos toinen osa katsoo sitä yhä pitempää nenänvartta pitkin.

Voipa kuitenkin olla niinkin, että populistipuolueen kannatusnousu, eli yksinkertaisten poliittisten hokemien puolesta äänestäminen, on yksi indikaattori kehityksestä. Tietämättömyydellä on jo nyt poliittiset puolestapuhujansa. Kuka puhuisi sen puolesta, että vähän useamman kannattaisi tietää vähän enemmän.
 

2 kommenttia:

  1. Sivistys ja sitä tukeva politiikka olisi hiljalleen syytä saada takaisin agendalle.

    En tiedä kumpi tässä on suurempi ongelma, sekö että osa jengistä haluaa viitata kintaalla suhteellisen laajalle yleissivistykselle vai se, että ilmiö on saanut politiikassa oman edustajajoukkueensa niinkin suureksi kuin nyt on saanut.

    Se on aina ongelma, että sivistymättömyys on muodissa ja se muka myy.

    No ei oikeasti edes myy, kannattaa katsoa Tuksun ja muiden kohublondien tulot noista verokalentereista. Joko tämä porukka osaa kiertää veroja tai sitten niitä tuloja vaan ei ole. Veikkaan vahvasti jälkimmäistä tulkintaa oikeaksi.

    VastaaPoista
  2. Tyhmyyskuilun kylmemmältä ja pimeämmältä puolelta terveisiä vaan.
    Olen pudonnut väliin ja jäänyt sosiaaliselta luokkaretkeltä pois heti alkuunsa. Valtaosa sisaruksistani on suorittanut akateemisen loppututkinnon ja koulutuksen mukaisesti työllistynyt. Itse olen työelämän ulkopuolella oleva mielenterveyskuntoutuja ja todella kiitollinen yhteiskunnalle joka pitää huolta taloudestani itse siihen kykenemättä. Yleissivistävän lukion sekä ammatillisen tutkinnon olen suorittanut.

    Tuo tyhmyyskuilun olemassaolon esiintuominen on piristävän fiksua luettavaa. Jos mainitsemasi tendessi vahvistuu kovin voimakkaasti niin huonommin työllistymisvalmiuksin varustettu kansanosan poliittinen terä tylsistyy entisestään. Tarkoitan että olisihan se nyt hemmetti soikoon työväestön etu että he olisivat nykyistä äänestyskäyttäytymistä aktiivisempia. Luulen että 1918 Sisällissodan läpikäyneitä punaisia kauhistuttaisi ajatus heidän sosioekonomisten perillisten poliittinen passiivisuus. Ensimaistiaiset tämän yhteiskunnallisen osallistumisen laimeuden seurauksista on saatu hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisen muodossa: esim. terveysasemalle pääsyn nopeus on riippuvainen siitä asuuko taloudeltaan hyvinvoivassa kunnassa tai muuttotappio kunnassa.

    En kovin ylpeänä voi tunnustaa mutta toissa vaaleissa en äänestyt ketään. Viimeisissä presidentinvaaleissa äänestin ensin muistaakseni Soinia ja sitten Haavistoa. Eli aika ailahtelevaa oli kantani tuolloin.

    Mikä voisi olla lääke tähän poliittiseen tokkuraan? Virtuaali "työväentalot" tai "suojeluskuntien urheiluseurat netissä"? Tarkoitan että olisi paljon herkullisempaa seurata eli poliittisten ryhmittymien agendoja jos he keskustelisivat jotenkin Sosiaalista Mediaa alustana käyttäen julkisesta päivän polttavista kysymyksistä. Kuten kulutuksen verottamisesta sekä työn verottamisesta jne..

    Loppuun pohdin että täydellä vatsalla passivoituu herkemmin kuin tyhjällä. Eli voisikohan olla niin että jos sosiaaliturvasta tehtäisiin edes osittain vastikkeellista lisääntyisi alemman luokan halu osallistua politiikaan sen suhteen minkälaisiin hankkeisiin heidän työpanos kohdennettaisiin...

    VastaaPoista