torstai 26. tammikuuta 2012

Surullinen tapaus

Surullinen tapaus on tämä demaripuolueen tapaus. Aate on hukassa, kun Marxin oppeihin pohjautuva työväenliike menetti teollisuusyhteiskuntansa. Eikä uudeksi aatteeksi riitä valtionohjaus tai rahan jakaminen.

Presidentinvaalit olivat demareiden pohjakosketus. Paavo Lipposen kaksisataatuhatta ääntä oli vaivainen kolmannes demareiden yhdeksän vuoden takaisesta eduskuntavaalien äänisaaliista. Eduskuntavaaleissa demarit ovat vuodesta 2003 vuoteen 2011 menettäneet yli 120 000 ääntä.

Demarien vaalitappiossa ei suinkaan ollut kyse siitä, että Paavo Lipposen parasta ennen -päiväys oli jo mennyt. Ei kyse ollut siitäkään, että joka demariaktiivilla ei ole facebookissa tuhatta kaveria. Silti nämä ovat olleet päällimmäiset julki lausutut  tappion syyt.

Ei ole mitään pelättävää, oli itse asiassa hyvä ja tärkeä viesti. Se oli juuri se viesti, joka demareiden olisi pitänyt jo vuosia sitten kantaa Voikkaalle, Valkeakoskella, Varkauteen ja vaikka minne.

Sillä kansahan pelkää. Mitä enemmän on ikää, mitä enemmän on tottunut turvattuun työhön, tuttuun arkiharmauteen, omaan kotipaikkaan, sitä enemmän pelkää muutoksia. Niitäkin muutoksia, joita ei pitäisi pelätä. Venäläinen naapuri, turkkilainen kebab-kioski ja somalialainen siivooja eivät ole oikeita uhkia. Tehtaan seisauttaminen on oikea uhka, eikä se liity millään tavoin edellisiin.

Englannissa labour teki yhden vaalipiirin alueella rohkean ja onnistuneen teon. Puolueen ehdokas voitti vaalipiirin oikeistopopulistisen ja xenofobisen Kansanpuolueen puheenjohtajan nenän edestä jalkautumalla soittamaan ovikelloja ja keskustelemaan perinteisten kannattajiensa kanssa siitä onko maahanmuutossa jotain pelättävää.

Tämä viesti olisi suomessakin nimenomaan demareiden pitänyt viedä perinteisille äänestäjilleen taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla. Omista perusäänestäjistä tulee persuäänestäjiä, ellei niistä pidetä kiinni. Tämä pätee myös keskustaan. Perussuomalaisten nousu rokotti demareita maahanmuuton ja vihreyden pelolla. Keskustaa se rokotti EU:n pelolla.

Mutta pelolla, varsinkaan turhalla pelolla, ei maata rakenneta. Sen takia Lipposen viesti oli tärkeä. Valitettavasti se oli myöhässä ja valitettavasti se ei näyttänyt olevan koko SDP:n viesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti