Taksipuolueelle auton kuljettaminen on rakettitiedettä

Kahden lapsen isänä olen vuosikausia kyydinnyt autollani lapsia ja aikuisia. Yleensä perheenjäseniä ja tuttuja, mutta joskus tuntemattomampiakin. Lyhyitä ja pitkiä matkoja, maalla ja kaupungissa. Kukaan kyyditettävistäni ei ole vielä koskaan loukkaantunut. Ainakaan fyysisesti.

Kaiken tämän olen tehnyt pelkän ajokortin suomalla oikeutuksella, kuten muutkin 3,6 miljoonaa suomalaista ajokortin haltijaa.

Se, että ottaisin maksun kyydeistäni, ei tekisi minusta erilaista kuljettajaa - ei turvallisempaa eikä vaarallisempaa.Tuskin tekisi muistakaan 

Navigaattoreiden ja muun teknologian myötä auton ajaminen ei koskaan ole ollut niin helppoa ja turvallista kuin se on nykyään. Henkilöautoilijoiden liikennekuolemat ovat puolittuneet viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana.

Henkilöauton ajaminen paikasta toiseen ja sillä ihmisten tai tavaroiden kuljettaminen ei ole rakettitiedettä eikä neurokirurgiaa.

Silti taksin kuljettaminen on tiukasti luvanvaraista ja lupien määrää pitää säädellä.

Tämä johtuu siitä, että Suomessa vaikuttaa taksipuolue.

Taksipuolueeseen kuuluu lukuisa joukko ihmisiä todennäköisesti kaikista eduskuntapuolueista - toisista vähemmän, toisista enemmän. He kaikki kuuntelevat herkällä korvalla Taksiliittoa, joka on tunnetusti innokas ja lahjakas lobbauksessaan. Jotkut kuuntelevat omaa luotettua taksikuskiaan, kuten Timo Soini.

Maaseudulla taksipuolue kannattaa pienten koulujen lakkauttamista, koska keskittäminen lisää koulukyytejä. Äärimmillään taksipuolue on huolissaan petojen aiheuttamasta vaarasta ja vaatii koulukyytejä ovelta ovelle.

Taksipuolue varoittaa Uberista ja Ruotsin esimerkistä. Taksipuolue pelkää, että kyydit loppuvat syrjäseuduilta ja kaupunkien öisiltä kulkijoilta. Samaan aikaan taksipuolue sanoo, että kyytien hinnat nousevat kattoon ja kuljettajien tulot romahtavat lattiaan.

Taksipuolueen talousnerot eivät selvästikään ole istuneet kansantaloustieteen johdantokurssilla, jossa opetettiin, että markkinataloudessa hinta on informaatiota.

Tämän ymmärsivät taloustieteilijät 1700-luvulla, jolloin he alkoivat arvostella suljettua ammattikuntalaitosta. He päättelivät, aivan oikein, että hinta asettuu kysynnän ja tarjonnan perusteella oikealle tasolle: korkea hinta lisää tarjontaa, matala lisää kysyntää.

Elinkeinonvapaus koitti 1800-luvulla ja talous kasvoi. Kuin jäänteenä vanha maailmasta meillä on taksit ja apteekit. Molempia puolustetaan julkisen palvelun velvoitteella ja molempien avaamista kilpailulle vastustetaan 1700-luvun liberaalin taloustieteen edellä selostetun perusmekanismin täysimääräisellä ymmärtämättömyydellä.

Tässä ilmapiirissä toivotan vilpittömästi onnea liikenneministeri Anne Bernerin esitykselle.

Ohjeita tulevaisuuden tekijälle

Itseohjautuvat kulkuneuvot eivät ole uusi keksintö.

Hyvät ystävät, tällä kertaa kerron teille miten rakennetaan kolumni, mielipidekirjoitus tai politiikan kesäpäiville soveltuva puheenvuoro aiheesta "tulevaisuus".

Aivan aluksi otetaan vanhojen kliseiden purnukasta kolme ensimmäiseksi käteen osuvaa, heitetään ne ilmaan ja asetetaan vapaaseen järjestykseen sopivilla sidesanoilla kiinnitettynä. Kliseet ovat hyviä, koska niissä piilee totuus. Vanhempi väki myös ottaa ne todesta ja nuorempi hipsterijoukko näkee niiden käytössä vekkulia ironiaa. 

"Vain muutos on pysyvää", "Mikään ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen", "Huominen on tänään".

Sen jälkeen avataan jääkaappi ja katsotaan mitä tuoreita hypetyksiä sieltä löytyy. Näistä valmistuu varsinainen pääruoka. Runko, jonka varassa koko juttu lepää. Kannattaa valita pari-kolme, jotka antavat erilaisia makuja - suolaista ja makeaa on usein toimiva yhdistelmä.

3-D tulostimessa on vielä vähän päiväystä jäljellä, mutta on kyllä jo vähän mynnähtämään päin. Big Datasta ei oikein osaa sanoa, se voi kyllä säilyäkin. Sen sijaan Dronet  ja robottiautot ovat juuri tuoreita ja rapeita. Vihanneslokerossa on vielä ilmastonmuutos ja kiertotalous. Terveellisiä ja siksi vähän tylsiä, mutta antavat juuri sitä toistakin makua.

Katsotaan mausteeksi vähän vanhaa politiikkaa: näköalattomuutta , urautumista ja saavutettujen etujen puolustamista. Näillä saadaan sopivasti kontrastia ja ryhtiä. Tuoreet termit, sellaiset kuten uberifikaatio kannattaa lisätä aika pian alkuvaiheessa.

Mitähän kannen alla on nyt muhinut.

Uberifikaatio siis mullistaa ajatukset paitsi palveluista ja työstä, niin myös omistamisesta. Uberifikaation myötä yksityisautoista tulee tuotantovälineitä ja kansalaiset voivat myydä ja ostaa entistä helpommin palveluita toisilleen ja toisiltaan. 

Robottiautojen myötä otetaan seuraava loikka, kun ajajaakaan ei enää tarvita. Autojen käyttöaste voi silloin olla huikeasti nykyistä korkeampi, mikä tarkoittaa, että autoja ei tarvita kuin murto-osa nykyisestä. Resursseja säästyy ja tätä kautta kiertotalous tekee tuloaan tekniikan kehityksen kautta.

Hyvältä vaikuttaa. Entä mausteet?

Suljetut elinkeinot, kuten vaikkapa taksit, puolustavat omaa etuaan. Koska tulevaisuudella ei ole vielä äänestäjiä, niin puolueet kilpailevat mieluummin menneisyyden äänestäjistä. Ne puhuvat lämpimästi tulevasta, mutta käytännön politiikassa hidastavat muutoksia. Varovaisuus on politiikan luonteessa.

Jokaisen poliittisen mielipiteen loppuun tarvittavaa ilmavaa kuohkeutta saa aina reippaasta vaatimuksesta, jota voi terästää pienellä tilkalla kansainvälistä vertailua. Suomessahan on perinteisesti käytetty tätä samaa ainetta vähemmän jalostetussa muodossa eli "kehityksestä jäämisen uhkaa". Sitä kannattaa kuitenkin annostella varovasti, sillä muuten koko keitos maistuu helposti kunnanvaltuustolta.

Yhdysvalloissa monet osavaltiot ovat jo säätäneet lakeja tai valmistelevat lainsäädäntöä, jolla mahdollistetaan kuljettajattomien autojen käyttö julkisilla teillä. Nevadassa tällainen laki hyväksyttiin jo neljä vuotta sitten. Hyödyt ympäristön, liikenneturvallisuuden ja eritoten ihmisten liikkumismukavuuden sekä talouden kannalta ovat niin kiistattomat, että Suomenkin pitäisi kiireesti aloittaa lainvalmistelutyö.

Näin tällä kertaa. Hyvää kesänjatkoa.