Venäjä pelaa jo täysillä Ranskan vaaleissa

Venäläinen sanomalehti Izvestija julkaisi viikonloppuna Wikileaksin perustajan Julian Assangen haastattelun, jossa tämä kertoi, että on Ranskan vaaleihin on odotettavissa uusia paljastuksia. Assangen mukaan hänellä on kompromettoivaa aineistoa, joka koskee itsenäisenä ehdokkaana kampanjoivan Ranskan entisen talousministerin Emmanuel Macronin henkilökohtaista kirjeenvaihtoa silloisen ulkoministeri Hillary Clintonin kanssa.

Pari päivää myöhemmin Wikileaks julkaisi Clintonin kampanjapäällikön, John Podestan maileista hakkeroidun viestin, jossa Manuel Valls kutsuu Clintonin tai tämän edustajan pyöreän pöydän illalliselle eurooppalaisten poliittisten vaikuttajien kanssa, jossa yhtenä teemana on menestyksellisen poliittisen ja taloudellisen narratiivin kehittäminen oikeistoa ja populisteja vastaan. 

Jos tämä oli Assangen suuri paljastus, niin ohuissa kantimissa oli. Tärkeintä ei kuitenkaan ole sisältö vaan mielikuva, joka haastattelusta syntyi.

Assange ja Wikileaks toimivat Venäjän välineinä USA:n presidentinvaaleissa ja Ranskaa koskevat paljastukset ja niiden paisuttaminen ovat tälle luontevaa jatkoa.Tässä vaiheessa on paikallaan muistuttaa, että joukko Vihreitä Euroopan parlamentin jäseniä esitti taannoin Nobelin rauhanpalkinnon myöntämistä Assangelle.

Kiinnostaa huomata kuinka avoimesti ja peittelemättä Assange on juoksupojan asemaansa asettunut ja kuinka Venäjän informaatio-operaation kohteeksi on nyt valikoitu vaalien suosikiksi noussut Macron.

Republikaanien ehdokas Francois Fillon, joka näyttää nousseen Kremlin suosikkiehdokkaaksi, on käytännössä upottanut itsensä perheenjäsentensä palkkaamiseen liittyvään skandaaliin, jonka Marine Le Penin trollitehdas on brändännyt penelopegateksi. Sosialistien Benoit Hamon taas on muitten takana ja jos petraisi, niin ilmeisesti lasketaan epävarmuutta luovaksi ehdokkaaksi, jonka menestys ei olisi haitaksi epävakautta suosivalle Venäjälle. On siis oletettavaa, että Macron pysyy tulilinjalla.

Macronia vastaan on hyökätty muun muassa väittämällä, että hänellä on suhde  Ranskan radion johtajan Mathieu Galletin kanssa. Macron on kuitannut esitetyt väitteet huumorilla. Niiden alkuperää ei myöskään ole esitetty. Venäläinen Sputnik taas julkaisi uutisena, että varakas gay-lobby tukee Macronin kampanjaa. Juuret tähän väitteeseen oli napattu Republikaanien kansanedustajan ja Ranska-Venäjä -ystävyysryhmän vetäjän Nicolas Dhuicqin haastattelusta. 

Marine Le Pen itse taas näyttää väistävän oman skandaalinsa valheilla ja luottamalla kannattajiensa rajattomaan uskoon itseensä ja omaan puolueeseensa. Front National käytti muun muassa vastoin parlamentin sääntöjä varoja puoluetyöntekijöidensä palkkaukseen niin, että nyt parlamentti perii takaisin lähes 300 000 euron summaa. 

Samaisessa Izvestijan jutussa FN:n edustaja sanoo, että syynä on vain parlamentin entisen puhemiehen Martin Schulzin ja Marine Le Penin välinen riita, mikä on jälleen yksi paksu valhe. Uusimpana käänteenä Le Pen on haastanut Europarlamentinpääsihteerin Klaus Wellen ja EU:n petoksentorjuntaviraston OLAFin johtajanGiovanni Kesslerin oikeuteen vaatien heiltä symbolista yhden euron korvausta moraalisesta ja materiaalisesta vahingosta. Likainen kampanja on vasta alussa.


Lisäys 13.2.

Tämän päivän FT:ssä Macronin kampanjapäällikkö Richard Ferrand sanoo, että Venäjältä on tullut heille satoja ellei tuhansia hakkerointiyrityksiä ja että Russia Today ja Sputnik levittävät valheellisia tietoja.

Europopulistien tuplahuijaus

- Montako europopulistia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?

- Niin monta kuin omaan kotipubiin mahtuu sanomaan, että huono lamppu oli kuitenkin EU:n valmistama ja edellisen kerran EU vaihtoi lampun väärin ja nyt EU ei tee mitään lampun vaihtamiseksi. Samaan aikaan joku muu vaihtaa lampun uuteen.

Noh, ilkeämieliset puheet sikseen ja katsotaan onko niille katetta.

Euroopan Parlamentin poissaolotilaston top kympistä löytyy neljä UKIPin brittimeppiä, muun muassa EFD:n (johon myös Perussuomalaiset kuuluvat) puheenjohtaja Nigel Farage, joka on ollut paikalla alle puolessa äänestyksistä. Kyseenalaisessa kärjessä on UKIPin Godfrey Bloom, jonka läsnäoloprosentti on piirun yli kolmekymmentä.

UKIPin ulkoparlamentaarinen harrastuneisuus on vaikuttanut siihen, että muutoinkin EU:n ulkoraiteella oleva Britannia on riippumattoman Votewatchin kansallisessa äänestysläsnäoloa mittaavassa tilastossa suurten jäsenmaiden viimeisenä. Brittimepit ovat olleet läsnä himpun yli 80 prosentissa kaikista parlamentin täysistuntojen nimenhuutoäänestyksistä. 

Mutta osaavat muutkin. Oman ryhmän perustamisesta ilmoittanut ranskalaisen oikeistopopulistisen Front Nationalin puheenjohtaja Marine Le Pen on parlamentin läsnäolotilastossa sijalla 730. Sieltä on hyvä huudella!

Yhteistä Bloomille, Faragelle ja kahdelle muulle UKIPin tilastokärjelle sekä Le Penille on myös se, että heidän tilastoistaan ei löydy ensimmäistäkään raporttia eikä edes lausuntoa. Eipä tosin löydy useimmilta heidän aatetovereiltaankaan.

Parlamentaarinen voima löytyy ryhmän koon ja läsnäolon ohella sisäisestä koheesiosta. Ryhmä samanmielisiä saa enemmän aikaan kuin vastaavankokoinen ryhmä erimielisiä.  Sitoutumattomia ja perusteilla olevaa ryhmää ei voi ottaa vielä huomioon, joten EFD on ainoa vertailukohta.

Votewatchin mukaan muutoinkin vähämerkityksisen EFD:n todellinen vaikutus sisäisen hajanaisuuden ja heikon osallistumisen vuoksi on noin puolet ryhmän nimellisestä painoarvosta. Votewatchin asteikolla tämä tarkoittaa lukemaa, joka on noin kakkosen pinnassa. Vertailun vuoksi Euroopan Parlamentin vaikutusvaltaisin ryhmä, keskusta-oikeistolainen EPP, saa lukemakseen noin 39.

Europopulistit huijaavat äänestäjiään kahdesti. Ensin tarjoamalla tyhjää retoriikkaa ja toisen kerran pitäytymällä poissa päätöksenteosta, johon heidät on valittu.