Kysynnän ja tarjonnan laki

Kysynnän ja tarjonnan laki on taloustieteen yksinkertaisimpia asioita. Se on niin yksinkertainen, että jokainen joskus keräilykortteja koulun pihalla vaihtanut alakoululainenkin sen ymmärtää.

Juuri sen vuoksi on niin posketonta, että niin monella alalla edelleenkin ylläpidetään työn tai palveluiden tarjonnan niukkuutta kuluttajien ja veronmaksajien tappioksi.

Lännen media uutisoi 11.7. että Lääkäriliiton mielestä sisäänottomääriä Suomen lääketieteellisiin tiedekuntiin pitää vähentää sen takia, että suomalaisten ulkomailla lääkäriksi opiskelevien määrä on kasvanut. Lähitulevaisuudessa Suomen työmarkkinoille tulee vuosittain 100 ulkomailla valmistunutta suomalaislääkäriä.

Niin kauan kuin muistan, on Suomen Lakimiesliitto vastustanut johdonmukaisesti koulutuspaikkojen lisäämistä vedoten työllisyysperusteihin.

Akavan tilastojen mukaan työttömien juristien määrä on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana vaihdellut kolmensadan molemmilla puolilla. Akava ei kerro työttömyysprosentteja, mutta jotain paljastaa se, että yksin julkisella sektorilla työskentelee yli 5200 juristia.

Työttömien lääkärien määrä putosi 2000-luvulla alle sataan ja vasta tänä vuonna on noussut sen yli.   Työikäisiä lääkäreitä on puolestaan noin 21 000, joten käytännössä alalla on täystyöllisyys.

Monta muutakin ammattialaa voisi nostaa esimerkiksi juristien ja lääkäreiden rinnalle, mutta nämä kaksi ovat kenties vaikuttavimmin pystyneet lobbaamaan omien alojensa koulutuspaikkamäärien nostamista vastaan ja siten onnistuvat ylläpitämään tarjonnan niukkuutta työmarkkinoilla. Koska molempien ammattilaisten tuloista merkittävä osa tulee julkisista lähteistä eli veronmaksajilta joko suoraan tai välillisesti, on tällä myös suora vaikutus julkiseen menotalouteen.

Apteekeista ja takseista on puhuttu viime aikoina jo sen verran paljon, että vain pari blogiviittausta riittää.  Apteekkien määrällisen sääntely taas on johtanut ylisuuriin voittoihin, joista kansantaloustieteen professori Ari Hyytinen kirjoittaa selkeästi Akateemisessa talousblogissa.

Ajatuspaja Liberan Heikki Pursiainen puolestaan perustelee taksimarkkinoiden vapauttamista koko lailla tyhjentävästi omassa blogissaan. Näissä molemmissa on oivaa kesälukemista ja lähdeviiteitä jatko-opiskeluun myös niille, joiden paras argumentti suljettujen alojen puolesta on "höpsönpöpsön".

Taksipuolueelle auton kuljettaminen on rakettitiedettä

Kahden lapsen isänä olen vuosikausia kyydinnyt autollani lapsia ja aikuisia. Yleensä perheenjäseniä ja tuttuja, mutta joskus tuntemattomampiakin. Lyhyitä ja pitkiä matkoja, maalla ja kaupungissa. Kukaan kyyditettävistäni ei ole vielä koskaan loukkaantunut. Ainakaan fyysisesti.

Kaiken tämän olen tehnyt pelkän ajokortin suomalla oikeutuksella, kuten muutkin 3,6 miljoonaa suomalaista ajokortin haltijaa.

Se, että ottaisin maksun kyydeistäni, ei tekisi minusta erilaista kuljettajaa - ei turvallisempaa eikä vaarallisempaa.Tuskin tekisi muistakaan 

Navigaattoreiden ja muun teknologian myötä auton ajaminen ei koskaan ole ollut niin helppoa ja turvallista kuin se on nykyään. Henkilöautoilijoiden liikennekuolemat ovat puolittuneet viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana.

Henkilöauton ajaminen paikasta toiseen ja sillä ihmisten tai tavaroiden kuljettaminen ei ole rakettitiedettä eikä neurokirurgiaa.

Silti taksin kuljettaminen on tiukasti luvanvaraista ja lupien määrää pitää säädellä.

Tämä johtuu siitä, että Suomessa vaikuttaa taksipuolue.

Taksipuolueeseen kuuluu lukuisa joukko ihmisiä todennäköisesti kaikista eduskuntapuolueista - toisista vähemmän, toisista enemmän. He kaikki kuuntelevat herkällä korvalla Taksiliittoa, joka on tunnetusti innokas ja lahjakas lobbauksessaan. Jotkut kuuntelevat omaa luotettua taksikuskiaan, kuten Timo Soini.

Maaseudulla taksipuolue kannattaa pienten koulujen lakkauttamista, koska keskittäminen lisää koulukyytejä. Äärimmillään taksipuolue on huolissaan petojen aiheuttamasta vaarasta ja vaatii koulukyytejä ovelta ovelle.

Taksipuolue varoittaa Uberista ja Ruotsin esimerkistä. Taksipuolue pelkää, että kyydit loppuvat syrjäseuduilta ja kaupunkien öisiltä kulkijoilta. Samaan aikaan taksipuolue sanoo, että kyytien hinnat nousevat kattoon ja kuljettajien tulot romahtavat lattiaan.

Taksipuolueen talousnerot eivät selvästikään ole istuneet kansantaloustieteen johdantokurssilla, jossa opetettiin, että markkinataloudessa hinta on informaatiota.

Tämän ymmärsivät taloustieteilijät 1700-luvulla, jolloin he alkoivat arvostella suljettua ammattikuntalaitosta. He päättelivät, aivan oikein, että hinta asettuu kysynnän ja tarjonnan perusteella oikealle tasolle: korkea hinta lisää tarjontaa, matala lisää kysyntää.

Elinkeinonvapaus koitti 1800-luvulla ja talous kasvoi. Kuin jäänteenä vanha maailmasta meillä on taksit ja apteekit. Molempia puolustetaan julkisen palvelun velvoitteella ja molempien avaamista kilpailulle vastustetaan 1700-luvun liberaalin taloustieteen edellä selostetun perusmekanismin täysimääräisellä ymmärtämättömyydellä.

Tässä ilmapiirissä toivotan vilpittömästi onnea liikenneministeri Anne Bernerin esitykselle.