Verkkokaupan nuhjustelijat taipuvat Amazonin edessä

Kirjoitin 90-luvulla juttuja verkkokaupasta ja sen tulevaisuudesta muun muassa tuolloin ilmestyneeseen Internet-maailma -lehteen ja vähän muuallekin. Tuolloin mieltä askarrutti verkkokaupan hidas leviäminen Suomeen ja suomalaisten kaupan alan toimijoitten heikkous verkkokaupassa.

20 vuotta myöhemmin suomalaiskaupan verkkonuhjustelu jatkuu. Nyt vain pelätään Amazonin Suomeen tuloa. Teknologian ja innovaatioiden onnelassa kauppasektori uinuu. 

Verkkokaupan teoria on kaukana rakettitieteestä. Kun tuotetta ei saa heti mukaansa eikä sitä voi hypistellä tai sovittaa ennen ostamista, on oltava muita houkutuksia. Se, että voi tehdä kaupat sohvalla maaten eli ostamisen helppous on yksi kolmesta tekijästä. Toiset kaksi ovat hinta ja valikoima.

Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, että verkosta saa niitäkin värejä ja kokoja esimerkiksi vaatteista, joita kivijalkakaupan varastoon ei mahdu tai pienen kysynnän vuoksi ei kannata sinne tilata. Verkkokaupalla, jonka toimitusten pitäisi kulkea suoraan tuottajalta tai tukkurilta, varasto on virtuaalinen ja siten sen ainakin pitäisi olla menestystekijä! En edelleenkään ymmärrä miksi varsinkaan kaupan suuret keskusliikkeet eivät hyödynnä tätä mahdollisuutta. Robotit vaan keräämään tuotteita.

Ja sitten se hinta: Kauppa, joka toimii ilman myymälää ja varastoa säästää vääjäämättä ja tämän säästön tulee näkyä kuluttajalle. Semminkin jos se kuitenkin erikseen laskuttaa tuotteen pakkauksesta ja kuljetuksesta. Miksi maksaisin suomalaisen kirjakaupan kirjasta verkossa saman kuin kivijalassa vain siksi, että saan odottaa se saapumista päiväkausia. Verkkokauppa on rakenteeltaan tehty alentamaan kustannuksia. 

Nyt sitten luen Hesarista, että tuote- ja palvelukaupan yhdistyksen toimitusjohtaja varoittaa yrityksiä lähtemästä mukaan kilpailuun valikoimasta tai hinnasta, koska niissä Amazonia on miltei mahdotonta voittaa. Tällä asenteellahan Suomessa on menty kaksi vuosikymmentä: Kaupat ovat tehneet kalliita verkkosivuja, laittaneet niille siivun tuotevalikoimistaan normihinnoilla ja sitten ihmetelleet kuinka kauppa ei käy kun lisäksi tuotteiden kallista toimitusta saa odotella maailman tappiin.

En ryhdy erikseen ylistämään isoa ulkomaisia verkkokauppoja, vaan totean vain ainaisen hämmästykseni siitä kuinka esimerkiksi pieni saksalainen levy-yhtiö ACT toimittaa tilaukset pienemmillä kustannuksilla ja nopeammin Suomeen kuin valtaosa suomalaisista verkkokaupoista.

Ei ihme, että ulkomaisten verkkokauppojen osuus suomalaisten verkkokauppaostoksista on suurempi Suomessa kuin muissa pohjoismaissa. Suomalaiset myös käyttävät selkeästi vähemmän rahaa verkkokaupoissa kuin muut pohjoismaiset kuluttajat.

Kolme tärkeintä verkkokaupan etua ovat suomalaisten mielestä edullisuus, valikoima ja mahdollisuus tehdä ostoksia silloin kun se sopii itselle. Kaupan yhdistyksen mielestä kahdesta ei siis tarvitse välittää ja yksi on yhteinen jokaiselle. Siitä ei siis kuaan saa etua! Näiden lisäksi nopea toimitus on tärkeä puolelle asiakkaista. Siinä, kuten todettua, suomalaiset ovat muita huonompia.  

Tuntuu siltä, että ainoa asia mikä kahdessa vuosikymmenessä on suomalaisessa verkkokauppaympäristössä muuttunut on, että Luottokunta ei ole enää varoittamassa verkko-ostoksiin liittyvistä maksuriskeistä. Tämäkin taas johtunee lähinnä siitä, että Luottokunta myi muutama vuosi sitten liiketoimintansa Nets Holdingille.

Niin kauan kuin tämä nuhjustelu jatkuu, ennustan Amazonille menestystä Suomessa. Eritoten kaupan keskusliikkeet syyttäkööt itseään siitä, että saavat mitä tilaavat.   

Pienyrittäjän paras olisi demarin etu

Helsingin pörssissä olevista kaupan alan yhtiöistä Verkkokauppa.com on ainoa, jonka tulos on tänä vuonna kohentunut, kertoi Kauppalehti elokuun puolivälissä.  S-ryhmän, K-ryhmän ja eritoten Stockmannin vaikeuksista kerrottiin laajasti samassa lehdessä ja syyksi nostetaan yleinen talouskehitys.  Kaupan ala ei myöskään odota lähitulevaisuudessa näkymien paranevan.

Verkkokauppa sen sijaan kasvaa. 2012 verkkokaupan osuus kaikesta vähittäiskaupasta Suomessa oli arviolta 6,1 prosenttia ja kasvu kaksi prosenttia. Vertailun vuoksi EU:n kasvuluku oli peräti 18 prosenttia ja Pohjois-Euroopan 15,1 prosenttia. Näin kertoo E-Commerce Europen kesällä julkistettu raportti.

Luvuista voi arvata, että verkkokauppa on jo syönyt perinteistä kauppaa. Valistunut veikkaus on, että trendi kiihtyy. Viidennes suomalaisesta verkkokaupasta oli kulutuselektroniikkaa ja sen osuus varmasti kasvaa edelleen. Digitalisoituminen söi jo valokuvausliikkeet ja levykaupat, ovatko kirjakaupat seuraavana vuorossa?

Yhdysvalloissa huomattava osa ostoskeskuksista on jo tyhjentynyt verkkokaupan vaikutuksesta. Samalla perinteisessä vähittäiskaupassa toiminta tehostuu. Itsepalvelukassat yleistyvät hitaasti mutta varmasti ja automaatio etenee varaston puolella, jolloin suuremmat yksiköt toimivat pienemmällä henkilömäärällä. Tämä tarkoittaa, että teollisuuden kohtaama rakennemuutos on tulossa kaupan alalle.

Kysymys kuuluu, mitä tästä seuraa politiikalle ja miten se liittyy demareihin ja pienyrittäjyyteen?

No siten vain, että vuosikaudet suomalaisessa politiikassa on puhuttu siirtymisestä palveluyhteiskuntaan ja siinä palveluyhteiskunnassa on tuijotettu kovin paljon erityisesti kaupan kasvuun ja toiseksi erilaisten hoivapalvelujen kasvuun.

Mutta huonolta näyttää. Verkkokauppa ja tekniikan muutos vie kaupan työpaikat. En laskisi myöskään hoivapalvelujen työllistävän vaikutuksen varaan. Seuraava haaste on nimittäin sen pohtiminen miten ihmiset voivat hoitaa itsensä ja toisensa vähemmällä työvoimalla. Esimerkiksi erilaiset Ehealth-sovellukset voivat säästää potilaiden aikaa ja vaivaa, mutta myös työvoimaa!

 

Entä sitten? Miten tämä edelleenkään liittyy pienyrittäjiin ja demareihin.

Ihan vain siten, että kun työmarkkinat muuttuvat ja perinteisiltä naisvaltaisilta demarialoilta lähtee työpaikkoja, niin korvaavat työpaikat eivät löydy perinteiseltä julkiselta sektorilta, joka sekin joutuu vähentämään työvoimaansa. Palveluissa tapahtuu se, mikä savupiipputeollisuudessa tapahtui jo aiemmin.

Yhä useamman ihmisen työ löytyy yhden ihmisen pienyrityksistä itsensä työllistämisen kautta. Näissä mikroyrityksissä tarjotaan erilaisia palveluita sekä yksityisille että yrityksille, niissä voidaan tehdä erilaista luovaa työtä ja vaikkapa käydä samalla pienimuotoista erikoistuotteiden kauppaa. Mutta kuten sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistinen tänään Ylen haastattelussa sanoo, nämä mikroyrittäjät voivat vain haaveilla samanlaisesta sosiaaliturvasta mikä palkansaajalla on.

Reippaan vuosiflunssan kouriin joutuvat pienyrittäjä ei karenssisääntöjen vuoksi saa sairauspäivärahaa vaikka menettää tulonsa. Työttömäksi jäävä pienyrittäjä voi jälleen reilun karenssin jälkeen päästä peruspäivärahalle. Eläkemaksuja ei kannata maksaa kuin alimman minimin mukaan, koska jokainen euro on poissa omasta päivittäisestä kulutuksesta. Jokainen vietetty lomapäivä maksaa menetetyn yrittäjätulon verran.  Tätä se käytännössä on. Ja jos tähän halutaan parannusta, niin jokaisen parannuksen maksaa joku muu, sillä pienituloisen mikroyrittäjän kassasta ei enempää rahaa liikene.

En epäile hetkeäkään etteivätkö suuret porvaripuolueet ymmärtäisi näitä ongelmia. Yhteiskunnassa, jossa työelämään liittyvät muutokset on kytketty niin vahvasti työmarkkinajärjestöjen yhteiseen mielipiteeseen, on kuitenkin turha luulla, että merkittäviä muutoksia syntyisi, ellei myös SDP näe tätä ongelmaa ja ole valmis etsimään siihen ratkaisuja. Siksi demareiden kanta on tärkeä.

Toinen syy on sitten se, että en minä ainakaan usko, että tämä yhteiskunta siitä paranee, jos demareiden äänet valuvat populistipuolueille, joihin myös suomalaisen laitavasemmiston lasken.  Joten ryhtykää vain toimeen, ei se ole Kokoomukselta pois, jos muutkin ymmärtävät yrittäjien ongelmia.