Kysynnän ja tarjonnan laki

Kysynnän ja tarjonnan laki on taloustieteen yksinkertaisimpia asioita. Se on niin yksinkertainen, että jokainen joskus keräilykortteja koulun pihalla vaihtanut alakoululainenkin sen ymmärtää.

Juuri sen vuoksi on niin posketonta, että niin monella alalla edelleenkin ylläpidetään työn tai palveluiden tarjonnan niukkuutta kuluttajien ja veronmaksajien tappioksi.

Lännen media uutisoi 11.7. että Lääkäriliiton mielestä sisäänottomääriä Suomen lääketieteellisiin tiedekuntiin pitää vähentää sen takia, että suomalaisten ulkomailla lääkäriksi opiskelevien määrä on kasvanut. Lähitulevaisuudessa Suomen työmarkkinoille tulee vuosittain 100 ulkomailla valmistunutta suomalaislääkäriä.

Niin kauan kuin muistan, on Suomen Lakimiesliitto vastustanut johdonmukaisesti koulutuspaikkojen lisäämistä vedoten työllisyysperusteihin.

Akavan tilastojen mukaan työttömien juristien määrä on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana vaihdellut kolmensadan molemmilla puolilla. Akava ei kerro työttömyysprosentteja, mutta jotain paljastaa se, että yksin julkisella sektorilla työskentelee yli 5200 juristia.

Työttömien lääkärien määrä putosi 2000-luvulla alle sataan ja vasta tänä vuonna on noussut sen yli.   Työikäisiä lääkäreitä on puolestaan noin 21 000, joten käytännössä alalla on täystyöllisyys.

Monta muutakin ammattialaa voisi nostaa esimerkiksi juristien ja lääkäreiden rinnalle, mutta nämä kaksi ovat kenties vaikuttavimmin pystyneet lobbaamaan omien alojensa koulutuspaikkamäärien nostamista vastaan ja siten onnistuvat ylläpitämään tarjonnan niukkuutta työmarkkinoilla. Koska molempien ammattilaisten tuloista merkittävä osa tulee julkisista lähteistä eli veronmaksajilta joko suoraan tai välillisesti, on tällä myös suora vaikutus julkiseen menotalouteen.

Apteekeista ja takseista on puhuttu viime aikoina jo sen verran paljon, että vain pari blogiviittausta riittää.  Apteekkien määrällisen sääntely taas on johtanut ylisuuriin voittoihin, joista kansantaloustieteen professori Ari Hyytinen kirjoittaa selkeästi Akateemisessa talousblogissa.

Ajatuspaja Liberan Heikki Pursiainen puolestaan perustelee taksimarkkinoiden vapauttamista koko lailla tyhjentävästi omassa blogissaan. Näissä molemmissa on oivaa kesälukemista ja lähdeviiteitä jatko-opiskeluun myös niille, joiden paras argumentti suljettujen alojen puolesta on "höpsönpöpsön".