Huomattava osa Euroopan
vasemmistoa näyttää vaipuneen uusmarxilaisuuden pauloihin. Siinä maailmankuvassa
Yhdysvallat edustaa maailman pahuutta ja vapaakauppasopimus TTIP on pahan
lännen synkkä juoni kaikkea hyvää vastaan. Siinä kuvassa Venäjä on uhri ja EU,
USA ja Ukraina aggressiivisia hyökkääjiä.
Siinä maailmankuvassa kaikki pahuus on aina asunut ja tulee aina asumaan NATOssa.
Kreikan ongelmien
syynä on tässä maailmankuvassa IMF, EU ja suurkapitalistit, jotka säästöhimossaan
estävät maan talouskasvua käynnistymästä. Siihen maailmaan ei sovi se
tosiseikka, että vielä vuodenvaihteessa Kreikan talouskasvu oli lähdössä
käyntiin keskustaoikeistolaisen hallituksen toimien ansiosta.
Siihen maailmaan
ei sovi se, että EU:n instituutioiden ja jäsenmaiden hallitusten lähes yksimielinen
halu on, että Kreikka voisi ennen pitkää elää omilla varoillaan eikä enää
kuluttaisi enempää kuin pystyy tuottamaan.
Suomen
sisäpolitiikassa tämä uusmarxilainen joukko kauhistelee kutakuinkin kaikkia
hallituksen ottamia ja ottamattomia linjauksia yleensä sekä hallituspohjaa
erikseen.
Uusmarxilaisessa maailmassa
rahaa painetaan setelipainossa, josta keskuspankkien pitäisi jakaa sitä mahdollisimman
suurina nippuina julkiseen kulutukseen. Siinä maailmassa kaikki verotulot
voidaan kerätä rikkailta ja kantaa tulonsiirtoina köyhille. Siinä
maailmankuvassa yrittäjät ja keskituloiset tai sitä varakkaammat ovat rikkaita.
Siinä
maailmankuvassa köyhiä olemme "me", rikkaita ovat "muut".
Mitä lähemmäs
äärimmäistä äärilaitaa mennään, sitä lähemmäs tulee väkivalta tai sen
mahdollisuus. Tunnen oloni epämiellyttäväksi, kun katson brysseliläiseen
betoniseinään sabluunan avulla spreijattua kolmen kuvan sarjaa, jossa veitsi ja
haarukka muuttuvat sirpiksi ja vasaraksi ja alla teksti: "Eat the rich".
Stalinin vietyä
viljat "rikkailta" talonpojilta, kulakeilta - eli käytännössä lähes
kaikilta, jotka jotain viljelivät, johti kansanmurhaan. Kahdessa vuodessa, 1932-34 kuoli Ukrainassa
nälkään 2,4 -7,5 miljoonaa ihmistä. Sellaista on "rikkaiden
syöminen".
Uusmarxilainen vasemmistopopulismi
elää vastakkainasettelusta ja viholliskuvista siinä missä oikeistopopulismikin.
Mutta siinä missä oikeistopopulisti yksinkertaistaa, vasemmistopopulisti
monimutkaistaa, vetoaa tutkimuksiin ja tieteelliseen auktoriteettiin. Pitkä
polku johtaa kuitenkin aivan samaan paikkaan kuin lyhytkin - tahalliseen väärintulkintaan.
Oivallisen
analyysin yhden uusmarxilaisen professorin ajattelusta tarjoaa Vesa Kanniaisen
marraskuussa 2012 Liberan sivuilla julkaistu kirjoitus "Patomäki ideologisella ristiretkellä", joka analyyttisesti avaa lähestymiskulmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti