Verkkokaupan nuhjustelijat taipuvat Amazonin edessä

Kirjoitin 90-luvulla juttuja verkkokaupasta ja sen tulevaisuudesta muun muassa tuolloin ilmestyneeseen Internet-maailma -lehteen ja vähän muuallekin. Tuolloin mieltä askarrutti verkkokaupan hidas leviäminen Suomeen ja suomalaisten kaupan alan toimijoitten heikkous verkkokaupassa.

20 vuotta myöhemmin suomalaiskaupan verkkonuhjustelu jatkuu. Nyt vain pelätään Amazonin Suomeen tuloa. Teknologian ja innovaatioiden onnelassa kauppasektori uinuu. 

Verkkokaupan teoria on kaukana rakettitieteestä. Kun tuotetta ei saa heti mukaansa eikä sitä voi hypistellä tai sovittaa ennen ostamista, on oltava muita houkutuksia. Se, että voi tehdä kaupat sohvalla maaten eli ostamisen helppous on yksi kolmesta tekijästä. Toiset kaksi ovat hinta ja valikoima.

Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, että verkosta saa niitäkin värejä ja kokoja esimerkiksi vaatteista, joita kivijalkakaupan varastoon ei mahdu tai pienen kysynnän vuoksi ei kannata sinne tilata. Verkkokaupalla, jonka toimitusten pitäisi kulkea suoraan tuottajalta tai tukkurilta, varasto on virtuaalinen ja siten sen ainakin pitäisi olla menestystekijä! En edelleenkään ymmärrä miksi varsinkaan kaupan suuret keskusliikkeet eivät hyödynnä tätä mahdollisuutta. Robotit vaan keräämään tuotteita.

Ja sitten se hinta: Kauppa, joka toimii ilman myymälää ja varastoa säästää vääjäämättä ja tämän säästön tulee näkyä kuluttajalle. Semminkin jos se kuitenkin erikseen laskuttaa tuotteen pakkauksesta ja kuljetuksesta. Miksi maksaisin suomalaisen kirjakaupan kirjasta verkossa saman kuin kivijalassa vain siksi, että saan odottaa se saapumista päiväkausia. Verkkokauppa on rakenteeltaan tehty alentamaan kustannuksia. 

Nyt sitten luen Hesarista, että tuote- ja palvelukaupan yhdistyksen toimitusjohtaja varoittaa yrityksiä lähtemästä mukaan kilpailuun valikoimasta tai hinnasta, koska niissä Amazonia on miltei mahdotonta voittaa. Tällä asenteellahan Suomessa on menty kaksi vuosikymmentä: Kaupat ovat tehneet kalliita verkkosivuja, laittaneet niille siivun tuotevalikoimistaan normihinnoilla ja sitten ihmetelleet kuinka kauppa ei käy kun lisäksi tuotteiden kallista toimitusta saa odotella maailman tappiin.

En ryhdy erikseen ylistämään isoa ulkomaisia verkkokauppoja, vaan totean vain ainaisen hämmästykseni siitä kuinka esimerkiksi pieni saksalainen levy-yhtiö ACT toimittaa tilaukset pienemmillä kustannuksilla ja nopeammin Suomeen kuin valtaosa suomalaisista verkkokaupoista.

Ei ihme, että ulkomaisten verkkokauppojen osuus suomalaisten verkkokauppaostoksista on suurempi Suomessa kuin muissa pohjoismaissa. Suomalaiset myös käyttävät selkeästi vähemmän rahaa verkkokaupoissa kuin muut pohjoismaiset kuluttajat.

Kolme tärkeintä verkkokaupan etua ovat suomalaisten mielestä edullisuus, valikoima ja mahdollisuus tehdä ostoksia silloin kun se sopii itselle. Kaupan yhdistyksen mielestä kahdesta ei siis tarvitse välittää ja yksi on yhteinen jokaiselle. Siitä ei siis kuaan saa etua! Näiden lisäksi nopea toimitus on tärkeä puolelle asiakkaista. Siinä, kuten todettua, suomalaiset ovat muita huonompia.  

Tuntuu siltä, että ainoa asia mikä kahdessa vuosikymmenessä on suomalaisessa verkkokauppaympäristössä muuttunut on, että Luottokunta ei ole enää varoittamassa verkko-ostoksiin liittyvistä maksuriskeistä. Tämäkin taas johtunee lähinnä siitä, että Luottokunta myi muutama vuosi sitten liiketoimintansa Nets Holdingille.

Niin kauan kuin tämä nuhjustelu jatkuu, ennustan Amazonille menestystä Suomessa. Eritoten kaupan keskusliikkeet syyttäkööt itseään siitä, että saavat mitä tilaavat.   

Populistit halaavat nyt eläimiä

Oletteko nähneet kuvan Silvio Berlusconista syöttämässä tuttipullosta karitsaa? Hellyttävää eikö totta. Ja onhan se karitsakin ihan söpö. Silvio on ilmoittautunut myös ryhtyneensä kasvissyöjäksi.

Ranskan populistioikeiston kuningatar Marine Le Pen kampanjoi ennen presidentinvaaleja eläinten oikeuksien puolesta ja kuvauttaa mieluusti itseään kissojen ja muitten pehmoisten karvaturrien keralla. Kuvaavaa on muuten se, että todellinen välirikko isän kanssa johtui siitä, että tämän dobermanni tappoi yhden tyttären kissoista, minkä jälkeen marine Le Pen muutti pois kotikartanostaan. Marine Le Penin eläinrakkaus voi olla valikoivaa silloin kun puhutaan maataloudesta ja metsästyksestä, mutta asia on korkealla hänen puheissaan ja syytä ottaa vakavasti.

Hollannin ääripopulisti Geert Wilders esitti puolueensa vaalimanifestissa eläinpoliiseja valvomaan eläinten oikeuksia. Uuden hallituksen ohjelmassa toive toteutetaan ja ensimmäisiä eläinpoliiseja koulutetaan. Eläinten oikeudet ovat olleet vapauspuolueen listalla jo pitempään - kyynikot sanovat, että halal-teurastusten kieltämisen vuoksi, mutta ehkei pelkästään siksi. Agenda on laajempi.

Euroopan parlamentissa nähtiin jokunen viikko sitten turkistarhauksen vastainen näyttely. Sen järjestäjänä ei suinkaan ollut Vihreä meppi, vaan konservatiiviryhmä ECR:n edustaja. Näin muuttuu maailma.

Populistipoliitikkojen agendaa on syytä tarkkailla, sillä heillä on yleensä taito tarttua politiikan arkisen asialistan ulkopuolella oleviin aiheisiin, jotka huolestuttavat merkittävää osaa kansasta. Aivan - no shit Sherlock - eivät he muuten populisteja olisi. Ja vaikka Berlusconin Forza Italia ei varsinainen populistipuolue olekaan, on Berlusconi yksi taitavimpia populistisesti toimivia eurooppalaisia poliitikkoja.

Söpön eläimen kanssa poseeraava poliitikko pehmentää julkikuvaansa, mutta nyt hän tuo myös esiin vakavia politiikan sisältöjä, jotka uppoavat yhä laajempaan äänestäjäkuntaan. Eläinten oikeudet eivät ole enää vihreässä marginaalissa, johon ne olisi helppo unohtaa. Parlamentissa käsitellään aloitetta eläinkuljetuksia tutkivan valiokunnan perustamiseksi, jonka aloitteen on allekirjoittanut pitkälti yli 200 meppiä kaikista ryhmistä. 

Eläinkokeet, eläinkuljetukset ja tuotantoeläinten olosuhteet ovat asioita, joista laajasti voi olla yhtä mieltä. Samalla populistit tulevat uudelle tontille ja hakevat kosketuspintaa vihreiden kannattajakunnan kanssa. Väitän, että kannatus kasvaa eritoten koulutettujen keski-ikäisten naisten keskuudessa. Jos näin käy, niin populisteista ei voi puhua enää junttiukkojen puolueina. 

Samalla muutos kertoo siitäkin, että populistien on myös pakko uudistaa agendaansa kun maahanmuuttoaallon tasaannuttua ei maahanmuutosta ole enää entisenlaiseksi polttoaineeksi. Joustava opportunismi on metodi, jonka myötä voi omaksua aiheen kuin aiheen, niin kauan kun se takaa nettovoiton kannattajamäärissä. 

Populistit ovat myös erinomaisen hyviä vaihtamaan parhaita käytäntöjä keskenään ja oppimaan toinen toistensa menestyksestä, joten en ihmettelisi, jos Perussuomalaisetkin nostaisivat pian eläinten oikeudet omalle asialistalleen.

Muittenkin puolueitten on oltava kehityksestä tarkkana. Tulevia vaalikampanjoita ei kannata käydä turkki päällä.

Presidenttiys on sankaritarina

Kaikilla Kekkosen jälkeen valituilla presidenteillämme on ollut vahva politiikan- ja elämäntarina, jonka keskeinen sisältö on ollut tuttu myös kaikille äänestäjille. Presidentit, heidän tärkeimmät elämänvaiheensa ja perheensä ovat olleet meille tuttuja jo ennen kuin heidät valittiin presidenteiksi. Jokaisen voittajan tarinassa on jotain sankarillista. Hyvien kakkostenkin tarinat ovat ainakin jossain määrin tuttuja. 

Ahtisaari teki sankaritekonsa Namibian itsenäisyyden rakentajana. Halosen sankarillisuus oli yksinhuoltajaäidin menestystä politiikan ja eritoten ulkopolitiikan miehisessä maailmassa. Niinistön sankarillisuus oli vakavan poliitikon tarina, joka elämän traagisuudessa kieltäytyi vallasta, näytteli puolivallatonta, mutta palasi vakavaksi ja sillä matkallaan löysi myös uuden onnen.

Haaviston tarinassa on vähemmistön sankarillisuutta, niin oli myös Rehnin tarinassa aikanaan, mutta kummankaan tarina ei enää kasvanut toiseen yritykseen.

Mutta mikä oli Vanhasen, Haatasen tai muitten vaaleissa murusille jääneen tarina? Harmaata asiaosaamista vailla persoonallisuutta, perhettä ja kehyskertomusta. Torvaldsin sukat tai poliittinen kääntymys eivät vielä riittäneet kertomukseksi, vaikka orastavia aineksia antoivat. 

Oireellista, että vain kaksi puolisoa uskaltautui julkisuuteen. Tiedämmekö kärkikaksikon takana tulleista ehdokkaista edes muitten kuin Väyrysen puolison nimen? Tee siinä tarinaa sitten.

Vaikka presidentillä ei ole juurikaan valtaa, niin äänestäjät odottavat kertomusta, joka näyttää, että henkilö on asemansa ansainnut. Ei se tarina ihmeitä tarvitse, kaikkien meidän elämässä on ollut ala- ja ylämäkiä sekä käänteitä, jotka antavat aineksensa. 

Parhaat tarinat kertovat itsensä, mutta jos niin ei käy, niin sitten pitää hakea ammattiapua. 

Me ollaan sankareita kaikki.