Vastaus on Kanada

Kanadan pääministeri Justin Trudeau on lähes kaikkea sitä mitä naapurinsa Donald Trump ei ole. Trudeau puhui torstaina Euroopan parlamentissa Strasbourgissa korostaen avoimuutta, demokratiaa, moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta - arvoja, jotka yhdistävät Eurooppaa ja Kanadaa.

Trudeau alleviivasi kuinka olemme yhdessä ensimmäisinä taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan ja ihmisoikeuksien puolesta ja kuinka EU ei ole vain tärkeä vaan välttämätön koko maailmalle.

Aplodit olivat pitkät. Niin pitkät, että kollegani kysyi jo ilkikurisesti, että onko tämä joku rock-konsertti. No ei, ei sentään, mutta sanat vain osuivat kohteeseensa aikana, jolloin yhteistä Eurooppaa lyödään sisältä ja ulkoa ja näitä arvoja, joiden vuoksi politiikkaa tehdään rikotaan sumeilematta.

Siinä ympäristössä myös Trudeau ja Kanadan kanssa eilen hyväksytty kauppasopimus CETA ovat saaneet enemmän kuin reilun osansa. Monet CETA:n vastustajat ovat kunnostautuneet aivan vastaavissa paheissa, joita Donald Trump ja hänen kannattajansa ovat levittäneet - valheiden keksimisessä ja levittämisessä. Ja samalla käytännön politiikassa laitavasemmisto ja vihreät ovat asemoituneet Trumpin kanssa samaan protektionistiseen leiriin.

Pakko myöntää, että pientä vahingoniloa tunsin, kun kuuntelin Trudeaun korostavan muun muassa ympäristönsuojelun merkitystä ja sitä kuinka meidän on huolehdittava myös siitä, että kauppasopimus hyödyttää tavallisia ihmisiä ja on mahdollisimman inklusiivinen. Kaikki keskeiset  painotukset olivat juuri niitä, joita koko länsimainen puoluekenttä keskustaoikeistosta liberaalien ja keskustavasemmiston kautta vihreisiin ja jopa laitavasemmistoon pitää arvokkaina. Ja juuri näiden arvojen käytännön toteutumista - esimerkiksi vapaakaupan tuomaa vaurastumista ja globaalia köyhyyden vähenemistä - vastaan osa tästä joukosta äänesti.

Onneksi olkoon tästä järjen ja omantunnon ohitusleikkauksesta, joka lopulta hyödyttää vain niitä, jotka haluavat liberaalin, vapauteen ja moniarvoisuuteen perustuvan yhteiskunnan hajoamista.



 

Venäjä pelaa jo täysillä Ranskan vaaleissa

Venäläinen sanomalehti Izvestija julkaisi viikonloppuna Wikileaksin perustajan Julian Assangen haastattelun, jossa tämä kertoi, että on Ranskan vaaleihin on odotettavissa uusia paljastuksia. Assangen mukaan hänellä on kompromettoivaa aineistoa, joka koskee itsenäisenä ehdokkaana kampanjoivan Ranskan entisen talousministerin Emmanuel Macronin henkilökohtaista kirjeenvaihtoa silloisen ulkoministeri Hillary Clintonin kanssa.

Pari päivää myöhemmin Wikileaks julkaisi Clintonin kampanjapäällikön, John Podestan maileista hakkeroidun viestin, jossa Manuel Valls kutsuu Clintonin tai tämän edustajan pyöreän pöydän illalliselle eurooppalaisten poliittisten vaikuttajien kanssa, jossa yhtenä teemana on menestyksellisen poliittisen ja taloudellisen narratiivin kehittäminen oikeistoa ja populisteja vastaan. 

Jos tämä oli Assangen suuri paljastus, niin ohuissa kantimissa oli. Tärkeintä ei kuitenkaan ole sisältö vaan mielikuva, joka haastattelusta syntyi.

Assange ja Wikileaks toimivat Venäjän välineinä USA:n presidentinvaaleissa ja Ranskaa koskevat paljastukset ja niiden paisuttaminen ovat tälle luontevaa jatkoa.Tässä vaiheessa on paikallaan muistuttaa, että joukko Vihreitä Euroopan parlamentin jäseniä esitti taannoin Nobelin rauhanpalkinnon myöntämistä Assangelle.

Kiinnostaa huomata kuinka avoimesti ja peittelemättä Assange on juoksupojan asemaansa asettunut ja kuinka Venäjän informaatio-operaation kohteeksi on nyt valikoitu vaalien suosikiksi noussut Macron.

Republikaanien ehdokas Francois Fillon, joka näyttää nousseen Kremlin suosikkiehdokkaaksi, on käytännössä upottanut itsensä perheenjäsentensä palkkaamiseen liittyvään skandaaliin, jonka Marine Le Penin trollitehdas on brändännyt penelopegateksi. Sosialistien Benoit Hamon taas on muitten takana ja jos petraisi, niin ilmeisesti lasketaan epävarmuutta luovaksi ehdokkaaksi, jonka menestys ei olisi haitaksi epävakautta suosivalle Venäjälle. On siis oletettavaa, että Macron pysyy tulilinjalla.

Macronia vastaan on hyökätty muun muassa väittämällä, että hänellä on suhde  Ranskan radion johtajan Mathieu Galletin kanssa. Macron on kuitannut esitetyt väitteet huumorilla. Niiden alkuperää ei myöskään ole esitetty. Venäläinen Sputnik taas julkaisi uutisena, että varakas gay-lobby tukee Macronin kampanjaa. Juuret tähän väitteeseen oli napattu Republikaanien kansanedustajan ja Ranska-Venäjä -ystävyysryhmän vetäjän Nicolas Dhuicqin haastattelusta. 

Marine Le Pen itse taas näyttää väistävän oman skandaalinsa valheilla ja luottamalla kannattajiensa rajattomaan uskoon itseensä ja omaan puolueeseensa. Front National käytti muun muassa vastoin parlamentin sääntöjä varoja puoluetyöntekijöidensä palkkaukseen niin, että nyt parlamentti perii takaisin lähes 300 000 euron summaa. 

Samaisessa Izvestijan jutussa FN:n edustaja sanoo, että syynä on vain parlamentin entisen puhemiehen Martin Schulzin ja Marine Le Penin välinen riita, mikä on jälleen yksi paksu valhe. Uusimpana käänteenä Le Pen on haastanut Europarlamentinpääsihteerin Klaus Wellen ja EU:n petoksentorjuntaviraston OLAFin johtajanGiovanni Kesslerin oikeuteen vaatien heiltä symbolista yhden euron korvausta moraalisesta ja materiaalisesta vahingosta. Likainen kampanja on vasta alussa.


Lisäys 13.2.

Tämän päivän FT:ssä Macronin kampanjapäällikkö Richard Ferrand sanoo, että Venäjältä on tullut heille satoja ellei tuhansia hakkerointiyrityksiä ja että Russia Today ja Sputnik levittävät valheellisia tietoja.