 |
| Pelottava lippu Belgiassa ensimmäisen maailmansodan aikaisessa (amerikan)avustuspuodissa. |
Nykyistä poliittista
ilmapiiriä määrittää pelko. Suomessa ja muuallakin Euroopassa
näyttää vallitsevan maahanmuuttajien pelko. Jossain määrin tästä on tullut jopa
ulkomaalaisten ja ulkomaailman pelkoa. Eräitä se vaivaa niin pahasti, että sitä
varten on perustettu omia puolueita. Näissä samoissa puolueissa koetaan usein
myös EU:n pelkoa.
Punavihreää
vasemmistoa puolestaan jäytää edelleen Vietnamin sodan aikana iskostunut
ameriikanpelko. Pelko pääsee erityisen voimakkaana valloilleen kun mainitaan
kirjaimet TTIP tai NATO. Vastaavasti Yhdysvalloissa pelotellaan Euroopalla, Kiinalla ja Meksikolla.
Muutoksenpelko ja
tulevaisuudenpelko vaivaavat eurooppalaisia sosialidemokraatteja, jos kohta
vähän tästä on valunut muidenkin puolueiden konservatiiviosastoille. Muista
merkittävistä poliittisista peloista voi listata ainakin homoliittopelon ja
ruotsinkielenpelon. Muitakin pelkoja lienee.
Pelolle tyypillistä
on, että se pysäyttää ajattelun ja käynnistää tunnereaktion, joka perustuu alkukantaisiin
ratkaisuihin: hyökkäykseen ja pakenemiseen.
Pelon politiikka
vetoaa aivojen alkukantaisiin osiin ja syrjäyttää järjen käytön.
Pelkoa hyödyntävä
politiikka ei kanavoi ihmisten olemassaolevia pelkoja vaan lietsoo niitä esiin, tekee niistä suurempia ja synnyttää jopa uusia pelkoja. Se suodattaa pelot
esille, jalostaa niitä valikoiduilla
uutisilla, jotka tukevat pelkoja ja sen jälkeen korjaa pelon hedelmät omaan
laariinsa.
Muistan kuinka EU-kansanäänestyksen aikaan eräät uskonnolliset lahkot pelottelivat seuraajiaan väittämällä, että EU on ilmestyskirjan peto ja kertomalla mitä kaikkea kamaluutta EU-jäsenyyydestä seuraa. En nähnyt heinäsirkkalaumoja enkä maailmanloppua, mutta muutaman ahdistuneen ihmisen kyllä tapasin.
Perusteesini on,
että tämä pelkoja hyödyntävä ja jalostava politiikka heikentää sosiaalista
pääomaa ja sitä kautta heikentää sekä yksilön että yhteiskunnan mahdollisuuksia
menestyä ja elää onnellista elämää.
Pelkojen
ruokkiminen lisää ihmisten epäluuloa toisiaan kohtaan. Se puolestaan heikentää
yhteistoiminnan mahdollisuuksia ja vaikeuttaa sekä yksityistä että julkista
sosiaalista toimintaa. Luottamus on paitsi liimaa myös voiteluainetta. Jos se
puuttuu, niin yhä useampi yhteistoiminnan muoto pitää vahvistaa juridisilla
sopimuksilla.
Politiikassa
toimineet tietävät hyvin kuinka luottamus vaikuttaa mahdollisuuksiin tehdä
päätöksiä.
Toisen osapuolen
kohtaaminen ja tunteminen ovat oivallisia keinoja lisätä luottamusta. Vieraana
pitäminen ja vieraaksi tekeminen toimivat päinvastoin. Niiden varaan ovat
tunnetut totalitaristiset järjestelmät rakentaneet.
En näe mitään
syytä pelätä että meillä kävisi niin. Näen vain syytä vastustaa sellaisia poliitikkoja,
jotka osoittavat halua viedä Eurooppaa tähän suuntaan.