Verkkokauppa sen
sijaan kasvaa. 2012 verkkokaupan osuus kaikesta vähittäiskaupasta Suomessa oli
arviolta 6,1 prosenttia ja kasvu kaksi prosenttia. Vertailun vuoksi EU:n
kasvuluku oli peräti 18 prosenttia ja Pohjois-Euroopan 15,1 prosenttia. Näin
kertoo E-Commerce Europen kesällä julkistettu raportti.
Luvuista voi
arvata, että verkkokauppa on jo syönyt perinteistä kauppaa. Valistunut veikkaus on, että trendi kiihtyy. Viidennes suomalaisesta
verkkokaupasta oli kulutuselektroniikkaa ja sen osuus varmasti kasvaa edelleen.
Digitalisoituminen söi jo valokuvausliikkeet ja levykaupat, ovatko kirjakaupat
seuraavana vuorossa?
Yhdysvalloissa
huomattava osa ostoskeskuksista on jo tyhjentynyt verkkokaupan vaikutuksesta.
Samalla perinteisessä vähittäiskaupassa toiminta tehostuu. Itsepalvelukassat
yleistyvät hitaasti mutta varmasti ja automaatio etenee varaston puolella,
jolloin suuremmat yksiköt toimivat pienemmällä henkilömäärällä. Tämä
tarkoittaa, että teollisuuden kohtaama rakennemuutos on tulossa kaupan alalle.
Kysymys kuuluu,
mitä tästä seuraa politiikalle ja miten se liittyy demareihin ja
pienyrittäjyyteen?
No siten vain,
että vuosikaudet suomalaisessa politiikassa on puhuttu siirtymisestä
palveluyhteiskuntaan ja siinä palveluyhteiskunnassa on tuijotettu kovin paljon
erityisesti kaupan kasvuun ja toiseksi erilaisten hoivapalvelujen kasvuun.
Mutta huonolta näyttää. Verkkokauppa ja tekniikan muutos vie kaupan työpaikat. En laskisi
myöskään hoivapalvelujen työllistävän vaikutuksen varaan. Seuraava haaste on
nimittäin sen pohtiminen miten ihmiset voivat hoitaa itsensä ja toisensa
vähemmällä työvoimalla. Esimerkiksi erilaiset Ehealth-sovellukset voivat
säästää potilaiden aikaa ja vaivaa, mutta myös työvoimaa!
Entä sitten? Miten
tämä edelleenkään liittyy pienyrittäjiin ja demareihin.
Ihan vain siten,
että kun työmarkkinat muuttuvat ja perinteisiltä naisvaltaisilta demarialoilta
lähtee työpaikkoja, niin korvaavat työpaikat eivät löydy perinteiseltä
julkiselta sektorilta, joka sekin joutuu vähentämään työvoimaansa. Palveluissa tapahtuu se, mikä savupiipputeollisuudessa tapahtui jo aiemmin.
Yhä useamman ihmisen työ löytyy
yhden ihmisen pienyrityksistä itsensä työllistämisen kautta. Näissä
mikroyrityksissä tarjotaan erilaisia palveluita sekä yksityisille että
yrityksille, niissä voidaan tehdä erilaista luovaa työtä ja vaikkapa käydä
samalla pienimuotoista erikoistuotteiden kauppaa. Mutta kuten
sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistinen tänään Ylen haastattelussa
sanoo, nämä mikroyrittäjät voivat vain haaveilla samanlaisesta sosiaaliturvasta
mikä palkansaajalla on.
Reippaan
vuosiflunssan kouriin joutuvat pienyrittäjä ei karenssisääntöjen vuoksi saa
sairauspäivärahaa vaikka menettää tulonsa. Työttömäksi jäävä pienyrittäjä voi
jälleen reilun karenssin jälkeen päästä peruspäivärahalle. Eläkemaksuja ei
kannata maksaa kuin alimman minimin mukaan, koska jokainen euro on poissa
omasta päivittäisestä kulutuksesta. Jokainen vietetty lomapäivä maksaa
menetetyn yrittäjätulon verran. Tätä se
käytännössä on. Ja jos tähän halutaan parannusta, niin jokaisen parannuksen
maksaa joku muu, sillä pienituloisen mikroyrittäjän kassasta ei enempää rahaa
liikene.
En epäile hetkeäkään
etteivätkö suuret porvaripuolueet ymmärtäisi näitä ongelmia. Yhteiskunnassa,
jossa työelämään liittyvät muutokset on kytketty niin vahvasti
työmarkkinajärjestöjen yhteiseen mielipiteeseen, on kuitenkin turha luulla,
että merkittäviä muutoksia syntyisi, ellei myös SDP näe tätä ongelmaa ja ole
valmis etsimään siihen ratkaisuja. Siksi demareiden kanta on tärkeä.
Toinen syy on
sitten se, että en minä ainakaan usko, että tämä yhteiskunta siitä paranee, jos
demareiden äänet valuvat populistipuolueille, joihin myös suomalaisen laitavasemmiston
lasken. Joten ryhtykää vain toimeen, ei
se ole Kokoomukselta pois, jos muutkin ymmärtävät yrittäjien ongelmia.