Tervetuloa Brysseliin, Timo Soini

Timo Soini sanoi politiikan toimittajien lounaalla tiistaina, että hän tekee päätöksensä Europarlamentin ja kotimaan politiikan välillä kolmen seikan perusteella. Ne ovat puolue,  Euroopan imu ja henkilökohtaiset syyt. Soinin puhe kuulostaa rehelliseltä. Sen sijaan analyysissään siitä mitä nuo kolme tarkoittavat, hän ei asemansa vuoksi voikaan olla kovin rehellinen.
 

Persujen parasta ennen –päivämäärä on hitaasti mutta varmasti menossa ohi. Se menee ohi samalla kun maahanmuuttovastaisuuden ja eurokriittisyyden paras terä taittuu. Tähän taas auttaa se, että Euroopan talouskriisin aallonpohja alkaa hiljalleen olla takana.  

Sutta huudettiin, mutta susi ei tullut!

Toisin kuin Soini väitti, niin Kreikka ei kaatunutkaan, ei myöskään Portugal eikä Irlanti. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kirkkaammin käy selväksi, että Perussuomalaiset olivat väärässä joko vahingossa tai tahallaan. Kumpi on pahempi?

 

Ja kun susi ei tullut Soinin luo, pitää sitä mennä etsimään suoraan sen luolasta. Kyllä se kotiolot voittaa.

 

Kutistuva puolue tuo lisää sisäisiä paineita ja ristiriitoja. Maahanmuuttokriittisiä tulee olemaan yhä vaikeampi pitää tyytyväisinä. Samoin vaikeaa on estää yleinen aidan yli hyppiminen ja omaan telttaan virtsaaminen. Paljon nähneenä poliitikkona Soini tietää tämän.

Hän tietää myös, että kutistuva puolue ei kiinnosta tulevissa hallitusneuvotteluissa muita puolueita läheskään sitä vertaa kuin viimeksi ovia takanaan sulkenut Jytkyjengi. 2015 Soinilla olisi edessään uusi vaalikausi yhä pienemmän ja sisäisesti hajanaisemman oppositiopuolueen johdossa.

Europarlamentissa puolestaan Soinilla on hyvä mahdollisuus jättää kotimaan puoluemurheet taakse ja keskittyä mukavampaan elämään. Ei ole ikäviä toimittajia kysymässä missä on Hakkaraisen salkku ja miksi. Tarjolla on paikka sekalaisen ryhmän johdossa, jossa voi puhua ja viisastella vailla poliittista vastuuta.

Neuvottelukumppanina hajanainen euroskeptikoiden lauma ei nimittäin ole kummoinenkaan – osa äänestää aina vastaan, joku periaatteesta vain tyhjää ja muitakin kiinnostaa enemmän oma kotimaa kuin Brysselin politiikka. Tämän vuoksi ei ryhmän johtajalle jää juuri muuta kuin palopuhujan rooli. Siihen Soini sopii.

Vastaukset kahteen ensimmäiseen kysymykseen antavat vastauksen myös Soinin kolmanteen pointtiin. Henkilökohtaiset syyt ovat painavia. Tervetuloa Brysseliin, Timo.