Pääministeri vaihtui, mutta hallituspohja pysyi ennallaan
vaalikauden loppuun saakka.
Neljä vuotta
myöhemmin kovin yleinen näkemys oli, että sama hallituspohja jatkaisi. Tosin sellainen
varaus oli, että kokoomuksen pitää hallitukseen päästäkseen saada melkoinen
voitto. Voitto tuli ja sen myötä porvarihallitus. Tulos ei ollut suuri
yllätys, mutta ei myöskään ennakkokaavailujen suosituin hallituspohjaveikkaus.
Edelliset
hallitusneuvottelut muistaa jokainen. Kuka olisi osannut ennustaa
six-packin ennen vaaleja!
Kuluneen neljännesvuosisadan
aikana vain vuonna 1999 muodostettu Lipposen kakkoshallitus oli sellainen,
jonka pohjan politiikan ammattilaisten ja amatöörien enemmistö oli ennen
vaaleja osannut arvata oikein. Siinä
Kokoomus ja SDP jatkoivat jo Lipposen ykkösen aikana alkanutta yhteistyötään.
Nyt viitisen
kuukautta ennen vaaleja veikataan tulevaa hallituspohjaa kuumeisesti. Puolueiden
linjanvedot viittaisivat porvarihallitukseen, arvioi moni pätevä
politiikan seurannan ammattilainen. En kiistä argumentteja. Totean vain, että päteviä
argumentteja on esitetty punamultapohjallekin.
Sen perusteella
kuinka vähän linjanvetoja olen kuullut Timo Soinilta, voisin päätellä, että
asiakysymyksillä hän ei ainakaan tällä kertaa sulje Perussuomalaisia ulos
hallituksesta. Persujen kannatus on
siinä määrin hiipuva, että ensi kevät on Soinin viimeinen ministerisauma. Kovin
helposti hän ei sitä jätä käyttämättä. Niinpä kaikki ne hallituspohjat, joissa
persut ovat mukana, ovat myös vakavia vaihtoehtoja.
Ja aina on
sekin mahdollisuus, että nykyinen pohja jatkaisi. Jokaisessa hallituksessa on
myös jatkuvuuden dynamiikkaa, vaikka erottavat tekijät olisivatkin
ulospäin näkyvämpiä.
Tarinan opetus
on, että spekulointi on politiikan suola ja sokeri. Sitä ei kuitenkaan pidä
ottaa liian vakavasti, sillä pääruoka on yleensä yllätys. Ja vaikka kliseeltä kuullostaakin, niin vaalit ratkaisevat. Menneiden yllätysten logiikka heijastaa kuitenkin aika pitkälle vaalivoittojen ja vaalitappioiden logiikkaa. Poikkeamia ovat ne, jotka haluavat oppositioon ihan itse, vaikkei vaalitulos siihen pakottaisi. Niin teki SDP Harri Holkerin hallituksen jälkeen ja niin tekivät perussuomalaiset viime vaalien jälkeen.
Sijoitusrahastokauppiaat joutuvat sanomaan, että mennyt kehitys ei ole tae tulevasta. Politiikan menneet yllätykset eivät takaa, että sellainen tulisi huhtikuun 2015 vaaleissa, mutta jos itse jonkun puolesta veikkaisin, niin sen puolesta, että veikkaukset menevät mönkään.