Johtuu varmaan omasta rajallisuudestani, mutta
minun on aina ollut vaikea ymmärtää puhetta EU:n demokratiavajeesta. Tämä termi
on varsinkin brittiläisten euroskeptikkojen suosiossa, mutta toki moni muukin
sitä viljelee viitaten eritoten siihen, että komissio olisi jotenkin erityisen
epädemokraattinen toimielin.
Katsotaanpa asiaa hetki. Euroopan unionin jäsenvaltioiden
parlamentit nimittävät vaalituloksen perusteella mailleen hallitukset. Nämä
hallitukset nauttivat parlamenttiensa enemmistön luottamusta. Nämä samat
hallitukset esittävät maansa ehdokkaat komission jäseniksi. Kuultuaan
demokraattisilla kansanvaaleilla valittua Euroopan parlamenttia hallitusten
edustajat nimittävät komission puheenjohtajan, joka muodostaa komission
hallitusten ehdokkaista.
Ehdokkaiden ja koko komission nimitys vaatii vielä
parlamentin siunauksen. Mielestäni prosessi on aika tavalla demokraattinen. Itse
asiassa, jos tätä valintatapaa ei pidä demokraattisena, niin sitten meidän
suomalaisten huolestuneina ryhtyä puhumaan Suomen Pankin tai Kelan demokratiavajeesta.
Populistisessa puheessa komissiota syytetään
kasvottomaksi koneistoksi, josta ei tiedä millä tavoin ja mistä esitykset
syntyvät. Vastaava kysymys kansallisille hallituksille olisi jopa absurdi. Ne
jotka ovat kuulleet hallitusohjelmista unohtavat joskus tahallaan, että
komissiolla on työohjelma.
Missä tahansa poliittisessa järjestelmässä on
paikallaan keskustella demokratian syventämisestä. Jostain syystä EU:n
puitteissa näyttää kuitenkin siltä, että ne jotka eniten puhuvat
demokratiavajeesta aloittavat suurimman huudon silloin kun demokratian
syventäminen tulee puheeksi. Nykyisin lähes mikä tahansa EU:n kehittämiseen
tähtäävä esitys on kamalaa federalismia!
Hyvät käytännöt taas vaietaan lähes tyystin. Euroskeptikoille
ei ole sopivaa huomata esimerkiksi sitä kuinka komissio on lisännyt julkisia
kuulemismenettelyjään voimakkaasti. Kaikista merkittävimmistä
lainsäädäntöhankkeista kysytään nykyään netissä kansalaisten, kansalaisjärjestöjen
ynnä muiden vaikutustahojen kantaa. Samalla parlamentti linjaa näkemyksiään
esityksiin jo ennalta.
Politiikan paradoksi on, että demokratiavajeesta
puhuvat usein kaikkein itsevaltaisimmin hallittujen puolueiden edustajat. Monesti
vielä näistä samoista puolueista kuuluu eniten vaatimuksia kaventaa demokratiaa
jäsenmaissa rajoittamalla joidenkin kansalaisten poliittisia oikeuksia.
Puhe demokratiavajeesta voidaan jättää propagandanhuuruiseksi
höpinäksi ja sen sijaan käydä pohtimaan kansanvallan syventämistä. Yksi hyvä
käytännöllinen toimenpide on yleiseurooppalaisten eurovaalikampanjoiden
rakentaminen. Tähän suuntaan on menossa muun muassa keskustaoikeistolainen EPP, joka tulee kampanjoimaan
omalla ehdokkaalla komission puheenjohtajaksi. Tärkeä asia äänestäjien ja
demokratian kannalta.