Persujen marttyyripolitiikka on opeteltua taktiikkaa

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa eurooppalaisten populistipuolueiden yhteisistä menettelytavoista. Nyt kun kuntavaaleihin on enää vajaa viikko aikaa, on korkea aika tarttua asiaan.

Toinen kimmoke tuli Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäisen kolumnista, jossa hän antaa kehittämisohjeita Persuille otsikolla "Tuplajytky voi järisyttää politiikkaa."

Pentikäisen mukaan "Pe­rus­suo­ma­lai­sis­ta voi tul­la kes­tä­vä po­liit­ti­nen il­miö vain, jos puo­lue myös kan­taa vas­tuu­ta." Tämä tarkoittaa, että avainpaikoille pitää istuttaa ihmisiä, jotka eivät vain vastusta kaikkea. Toinen neuvo on, että Soinin pitää alkaa kasvattaa itselleen seuraajaehdokkaita.

Noinkohan Pentikäisen neuvot kuitenkaan auttaisivat populistipuoluetta? On nimittäin niin, että populistisia liikkeitä Euroopassa yhdistää muutama seikka, joista muun muassa EPP-puolueen ajatuspaja CES on julkaissut parikin erinomaista Florian Hartlebin kirjoittamaa kirjasta.

Ensinnäkin populismi esittää itsensä eräänlaisena "anti-eliittinä" ja samalla "anti-isminä" olipa kyse islamista, vanhoista puolueista, globalisaatiosta tai Euroopan yhdentymisestä. Ilman vastustavaa elementtiä ei ole populismia. Vastuulliset Perussuomalaiset poliitikot voivat huoletta liittyä heitä lähinnä oleviin vastuullisiin puolueisiin. Niin on muuten siellä täällä tapahtunutkin.

Toisekseen on kysymys johtajasta ja johtajuudesta. Toki voi olla, että Soinin jälkeen joku saattaa onnistua Persujen johdossa, mutta valtaisasti todennäköisempää on, että niin ei käy. Populistijohtajan pitää täyttää tarina, jossa hän on uskottavasti kadunmiehen puolustaja ja sellaiseksi kasvanut. Hänen on osoitettava väsymättömyyttä ja taistelunhalua ja samalla pidettävä omat joukkonsa uskollisina ja tyytyväisinä.

Yhdessä suhteessa Soinin perilliset ovat tosin oppineet menettelemään kuin johtajansa. Se on temppu, jota Hartleb kutsuu "teeskennellyksi viattomuudeksi". Johtaja näkee olevansa uhri, jonka media ja vanhat puolueet ovat vääryydellä leimanneet.

Loukkaantuminen, ruikutus ja vikinä milloin mistäkin asiasta ei ole siis sattumaa. Marttyyripolitiikka on opeteltu taktiikka, jota populistit harjoittavat kaikkialla Euroopassa. Nationalistit ovat kansainvälistä väkeä, eikä ole mikään sattuma, että Soini ja Persut pitävät hyviä yhteyksiä moniin muihin vastaaviin puolueisiin eri puolilla Eurooppaa. Ulkomaailman parhaat käytännöt ja taktiikat ovat vaihtotavaraa niiden keskuudessa, jotka antavat itsestään ulkomaailman vastaisen kuvan.

Mutta mitä pitäisi tehdä seuraavan kerran kun Persu loukkaantuu ja ruikuttaa väärinkohtelua? Olisiko vanha lastenkasvatuskeino paikallaan? Karkkia (julkisuutta) ei tipu vaikka kuinka itket ja potkit kaupan lattialla. Ja yritäs olla nyt ihmisiksi niin kuin muutkin lapset, niin katsotaan sitten kun olet rauhoittunut, että oliko siellä mitään järkevää sanottavaa!

Lataa PDF:  Hartleb: After their establishment: Right-wing Populist Parties in Europe

Siwaltelua veroparatiiseista

Myönnän, että poliittisten avausten tekeminen on haastava taiteenlaji. Jos esittää jotain uutta, niin aina joku viisastelija epäilee populismista, hurskastelusta tai muuten vain halvasta pisteidenkeruusta. Jutta Urpilaisen esitys siitä, että yhtiöitä, joilla on veroparatiisikytköksiä, ei pitäisi hyväksyä julkisiin hankintoihin, oli minusta ensi kuulemalta aivan kaunis ajatus. On toki hyvä ettei julkisilla varoilla tueta niitä, jotka eivät halua tukea julkista valtaa.

Mutta tarkemmin ajateltuna asiaan sisältyy pieni periaatteellinen ongelma. EU:n sisämarkkinoiden, jotka muuten viettävät 20-vuotisjuhlaa, suuri idea oli liikkumisen vapaus, johon kuuluu myös pääomien vapaa liikkuvuus.

Kun eräät veroparatiisit kuten Jersey, ovat myös EU:n piirissä, niin vapaus koskee sikäläisiäkin yhtiöitä. Olisi kiintoisaa katsoa miten EY-tuomioistuimessa tulkittaisiin alkuperän perusteella tapahtuva kilpailunrajoittaminen - vaikka kuinkakin olisi hyvä tarkoitus taustalla. Lähtökohtaisesti olen siis sitä mieltä, että veroparatiisiporsaanreikiä ei EU:n alueella pitäisi olla ja että yhteisöverokantaan pitäisi olla yhteinen harmonisoitu minimitaso.

Toinen kerros Urpilaisen esitykseen tuli, kun Ilta-Sanomat julkaisi viime viikolla jutun, jossa mainittiin, että Suomen Lähikauppa Oy:n että Suomen Lähikauppa Oy:sta kaksi kolmannesta omistava IK Investment Partners on liitetty veroparatiiseihin. Muun muassa Siwat ja Valintatalot omistavan Suomen Lähikaupan toinen merkittävä omistaja on Tradeka, joka 2000-luvulla möi osuudesta suuren osan IK Investmentille. Tradekan edustajistossa taas valtaa käyttävät lukuisat SDP:n, mutta myös Vasemmistoliiton poliitikot.

Mieleen nousi, että tuliko vaadittua nyt jotain sellaista, johon ei näemmä itse olla valmiita? Vai onko Tradekan edustajistossa käyty pohdintaa veroparatiisikytköksestä? Vai oliko SDP:n puheenjohtaja vain huonosti informoitu hänen esitykseensä ja puoluetta lähellä olevaan pääomaan liittyvästä kytköksestä.

Kolmas kerros keskusteluun tuli, kun SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen Kalevan mukaan teki Iltiksen jutusta kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Ilmeisesti hän on harmistunut siitä, että jutussa puhutaan demariyhteydestä, sillä Paananen toteaa Kalevassa, että "Kytkös on suuri rimanalitus". Ei siis saa sanoa kytkös tai yhteys. Tradekalla ei siis ole demarikytköstä vaikka sen edustajistossa istuu puolueen merkittäviä vaikuttajia liki enemmistöksi asti ja vaikka Tradeka tuki ja SDP:tä vuosina 2007-2008 yhteensä 80 000 eurolla.

Juuri tämä herättikin kysymyksen hurskastelusta. Onko siis niin, että tärkeämpää kuin se mitä tehdään, on se mitä sanotaan? Kun Urpilainen puhui varsin väljästi veroparatiisiyhteyksistä, niin hän ei määritellyt sitä minkä suuruinen omistus tai muu kytkös altistaa toimijan veroparatiisisaastumiselle. Näin hän tuli avanneeksi oven myös Tradekan ja SDP:n kohtaamalle ongelmalle.

Viimeisenä heräsi mieleen vielä epäilys eräästä poliittisen viestin mekanismista, jota voisi kutsua vaikka epäilyksen herättämiseksi. Halusiko Urpilainen herätti aloitteellaan epäilyksen siitä, että yksityisiltä yrityksiltä hankitut tavarat ja palvelut olisivat laajemmin epäilyttäviä, koskapa kaikki yksityiset tahot eivät maksa veroja Suomeen ja osa ei näytä maksavan veroja juuri mihinkään?

No, siihen en ota kantaa, mutta toteanpa, että näiden kunnallisvaalien alla on kyllä ollut muutama ylilyönti, jossa on demonisoitu yksityistä palveluntuotantoa. Ei ihan tyylikästä sekään.